Yks päänsärky pois päiväjärjestyksestä. Kiva homma sille. Asiat tosiaan alkaa ratketa hissukseen, ainakin suurin osa niistä.. Useinkin ajattelen et ois kiva kun vois jättää kaiken entisen taakseen ja alottaa ilman minkäänlaista taakkaa, ilman mitään kuormaa mitä kantaa ja ripotella hiljaksiin pitkin tietä. Sit kun se kuorma kerääntyy liian suureks, siitä tippuvat muruset käy yhä suuremmaks. Fiksuinta ois tiputtaa kaikki heti pois selästä ja haudata tien varteen. Miten se tapahtuu ilman että taakan seassa olevat kultahippuset ei menis samalla? Niin. Ei mitenkään. Ilman niitä kultahippuja en jaksais kantaa sitä taakkaa ja siksi sen kannan jatkossakin. Koska ne pienen pienet muruset, ne kultahiput soran ja lian seassa, on niitä mitkä tekee taakasta kantamisen arvoisen.