Puhelin äänettömällä tai kiinni, mese kiinni ja koko elämä kiinni seuraavat 2 viikkoa. Tai ainakin melkeen. Joten älkää hämmästelkö, olen kyllä elossa ja tuun tänne välillä purkaa angstejani. Syy tähän on se, että mun aikataulu on ONT:n kanssa todella tiukka.
Meil oli tänään briefing mun ohjaajan kanssa ja se sano että nyt on tosi hoppu. Luojan kiitos oon pidemmällä mun työn kanssa ku muutamat muut opiskelijat, jotka on alottanu paljo mua aiemmin. Ohjaaja on ihan jees tyyppi, siltä saa kritiikkii mutta se myös anto hyvää palautetta mun suunnitelmasta. Oon juossu aamusta asti asioilla, että saisin kaiken hoidettua ajoissa.. :S
Mua harmittaa jo valmiiks kun parii kaverii en ole kerenny näkemään aikoihin, enkä kerkeä nyt vähään aikaan näkemäänkään. Sori kamut, mut lupaan et näätte mua sit riesaks asti kun tää työ on valmis. :)
Palailen astialle myöhemmin... :)