Oli ihan kiva tänään vähän nauraakin. Olin koko päivän ku ruutitynnyri, ja ihan valmiina räjähtämään. Mä tiedän että kyllä tää fiilis helpottuu kun saan sen yhden nimeltämainitsemattoman projektin pois päiväjärjestyksestä. Nää epätoivon fiilikset alkaa vaan jo hipomaan kattoa, niin ei tiedä että mitä niille tekis. Esimerkki: kun tänään vitutti, keitin kahvit. Hä? Miks? No ei mun ees tehny mieli kahvii vaan ois tehny mieli vetää ihan ketä vaan turpaan ja huolella. (sitähän ei voi tehdä... :S) Enpä nyt muutakaan keksiny sillä hetkellä. Istuin sohvalla ja kiroilin. Ja ois enempi kyl tehny mieli laittaa kämppä remonttiin, mut tiesin että en voi koska sit ois vituttanu huomattavasti enempi, joten tyydyin vaan istumaan sohvalla. Ja sit join ne kahvit loppujen lopuks. Ja silti vitutti. Oon varmaan vitutuksen maisteri, ellen jo professori.. Hitto, hyvää väitöskirja- ainesta totta tosiaan.
Nut meen nukkuu ja koitan nousta huomenna oikeella jalalla sängystä. Siis koitan. :D On siinä yks hyväkin puoli ettei muuten seurustele, koska kukaan ei varppina kestäis tätä mun raivoomista tän proggigsen ajan. :D
Öitä.. <3 Ja sinä, just sinä: tuu mun uniin, viime yönä käväsit vaan pikasesti. ;)