IRC-Galleria

Toivottavasti joskus tuolla :)
http://www.youtube.com/watch?v=RaNt24PPOoc

Pojat pelaavat korttia.
Mikko sanoo: "Mä voitin tän pelin"
Juuso sanoo: "5e vetoo et mä voitin"
Mikko: "OKEI"
Juuso: "Alas maksaa" ja näyttää neljä akkaa
Mikko: "HAHHAHAHAHHAHAHAHAHHAHAHAHAHHA" ja iskee neljä kurkoa pöytään
...
...
...
Juuso: "Mä maksan" *emokyynel*

-.-'

osa 2:
Taas pelataan korttia.
Meikä iskee pöytään täyskäden. "HAHHAHAHAHHAHAH"
Mikko (jolla kaksi vaihtoa jäljellä) heittää kortit pois. "Joo se siitä"
Juuso: "Älä nyt, voithan sä voittaa viel! :DDD"
Mikko vaihtaa jättäen 5 käteen ja vaihtaa neljä muuta. Vaihdon jälkeen Mikolla 5 pari.
Juuso: "Noni, nyt 2 vitosta viel ja sul neloset :DDDDDDD"
Mikko vaihtaa jättäen 55 käteen ja ja saa pakasta 3 ässää. Isompi täyskäsi.
Mikko: "HAHAHHAHAHAHAHAHHAHAHAHAHAHHAH"
Juuso: ...
...
...
"EI V***U VOI OLLA TOTTA"

-.-'-.-'-.-'

btw Mikko=ihQmonkku

http://www.youtube.com/watch?v=Ye7BGnlTZmQ
IJuuzoI

Alone for a while I've been searching through the dark
For traces of the love you left inside my lonely heart
To weave by picking up the pieces that remain
Melodies of life--love's lost refrain

Our paths they did cross, though I cannot say just why
We met, we laughed, we held on fast, and then we said goodbye
And who'll hear the echoes of stories never told?
Let them ring out loud till they unfold
In my dearest memories, I see you reaching out to me
Though you're gone, I still believe that you can call out my name

A voice from the past, joining yours and mine
Adding up the layers of harmony
And so it goes, on and on
Melodies of life,
To the sky beyond the flying birds--forever and beyond

So far and away, see the bird as it flies by
Gliding through the shadows of the clouds up in the sky
I've laid my memories and dreams upon those wings
Leave them now and see what tomorrow brings

In your dearest memories, do you remember loving me?
Was it fate that brought us close and now leaves me behind?

A voice from the past, joining yours and mine
Adding up the layers of harmony
And so it goes, on and on
Melodies of life,
To the sky beyond the flying birds--forever and beyond

If I should leave this lonely world behind
Your voice will still remember our melody
Now I know we'll carry on
Melodies of life
Come circle round and grow deep in our hearts
As long as we remember

Talvi 1998: Eskari-täti sanoo Pikku-Juusolle: "Olet täydellinen esimerkki siitä, minkälainen koululainen ei saa olla."

Kevät 2008: (Iso-)Juuso saa peruskoulun päästötodistuksen jonka ka on parhaita + 60e stipendiä

Sry vaan eskaritädit, meikä oliki kiltti poika :)

Ja niin se 10 L metsästys alkoi :DDDD

http://www.youtube.com/watch?v=1-_Did76LXQ&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=N8uXWMNriio


"Oh, did you ever know? that i had mine on you"

oonpa herkkis tänään :DDD

Olipa kerran kaksi tervakoskelaista poikaa, joilla molemmilla oli enemmän tai vähemmän viritetyt mopot, mutta kummankin menopeli kulki yli sallitun rajan. Toinen pojista ajoi kuitenkin kiltisti rajoitusten mukaan ja noudatti (yleensä) kaikkia mopoille annettuja liikennesääntöjä. Toinen taas ajeli niin paljon kuin moposta lähti ja lähes miten vain halusi ja nauroi toiselle kun tämä ajeli sääntöjen mukaan.

Sitten eräänä päivänä pojista se kaahailija törmää poliisiin ja lasissa on 70 km/h. Kuin ihmeen kaupalla poliisit ovat röökitauolla ja eivät saa mopoa kulkemaan kovempaa kuin 60 km/h. Poliisi käskee pojan painua kotiin tekemään läksyjä. Poika selviää tapauksesta MIELETTÖMÄLLÄ tuurilla.

Myöhemmin samana päivänä rauhallinen kuski on ajamassa futisreeneihin, kun hän huomaa poliisin peileistään vilkut päällä hänen takanaan. Poika pysäyttää tien sivuun ja ajattelee että ei hätiä mitiä: eihän hän ajanut edes ylinopeutta! Mutta poliisit ottavat ja testaavat mopoa ja saavat 67 km/h lasiin ja ottavat kilven ja kortin ja antavat yhteensä noin. 300 e laskun + ei kevarikorttia puoleen vuoteen.

Vielä tänäkin päivänä Tervakoskella raikaa räkäinen nauru.

-.-'

Luku 2

Sky silmäilee huonettaan. Iso ja kalliisti sisustettu huone avautuu hänen silmiensä eteen. Kello näyttää 6.54. Skyta ei kuitenkaan enään nukuta, joten hän laahustaa vaaleansiniseen keittiöönsä ja laittaa kahvinkeittimen päälle. Sitten hän ontuu vessaan aamutoimille. Peili kertoo karun totuuden: hopeiseksi värjätyt lyhyehköt alun perin mustat hiukset sojottavat minne sattuu ja vihreät silmät kertovat monista huonosti nukutuista öistä. Hän katsoo kasivartensa arpea: T-kirjaimen muotoinen arpi on vuosienkin jälkeen pahan näköinen. Se tuli 7-vuotiaana ensimmäisessä miekkatappelussa. Skyn valtaa tunne huonosta muistosta: hän haastoi lahjaimman taistelijan vuosikymmeniin, silloin 11-vuotiaan Traviksen taisteluun ja hävisi alle minuutissa. Kun Sky oli lähdössä pois, hänet oli tainnutettiin takaapäin ja heräsi T(=Travis) -käsivarressaan. Traviksen perhe karkotettiin tekosyyllä kaupungista, olihan Skyn isä sentään kaupungin vaikutusvaltaisin mies, pormestari. Sky huokaisee kun miettii isäänsä. Kaupungin tyranni, Gabriel Quintin, hänen isänsä. Kaiken pahan alku ja juuri, 45 vuotta itsehallintaa. Puolla häntä tai tule karkotetuksi/tapetuksi. Vallankumouksia ei enää uskallettu tehdä, koska lopputulos oli jo selvillä: Vandelomin kaupungin yksinhallitsija voittaisi ja tappaisi kaikki jotka häntä vastustivat. Tänään Sky olisi taas mukana orjuuttamassa Giltinin pikkukylää muiden jo Vandelomiin kuuluvien kylien joukkoon. Sky ei tykännyt isästään. Hän olisi voinut vaikka vannoa että he eivät olisi sukua, koska heidän arvomaailmansa olivat niin erilaiset. Hänen isänsä ei välittänyt ihmisistä yhtään kun taas Skysta tuntui pahalta kaikkien niitten puolesta joita hänen isänsä vallan halu vahingoitti. Hän tunsi olevansa osasyyllinen. Skyta hänen isänsä oli aina kohdellut ärsyttävän hyvin, koska tiesi mitä hänen isänsä oli oikeasti miehiään.
Vihastuneena isäänsä kohtaan hän menee takaisin keittiöön ja kaivaa kaapista mukin jossa lukee "<3 Sebastian <3". Niin kyllä, hänen oikea nimensä oli Sebastian ja hän vihasi sitä yli kaiken. Mukikin olisi lentänyt päin seinää jo aikoja sitten jos hänen tyttöystävänsä ei olisi tehnyt sitä. "Sky" oli tullut kavereilta, koska hän oli aina haaveilemassa ja rakentamassa pilvilinnoja, hän tuntui aina uskovan tekevänsä jotain johon kukaan muu ei ollut ennen pystynyt. Lisäksi hän asui kaupungin korkeimman pilvenpiirtäjän yläkerroksessa, joten muita vaihtoehtoja ei jäänyt ja häntä on aina kutsuttu Skyiksi.
Sky kaataa kuppiinsa kahvia ja ottaa miekkansa syliin. Hän ei lapsena halunnut jousipyssyä tai oppia taikomaan, hän halusi suureksi miekkailijaksi. Mutta isähän senkin esti. "Liian vaarallista, et ole mikään rivimies vaan tuleva hallitsija!" Hän kuitenkin harjoitteli salaa ja olisi yksi Vandelomin parhaista taistelijoista jos saisi näyttää taitonsa. Ehkä jonain päivänä...
Sky laskee miekkansa maahan, juo kahvinsa ja menee makuuhuoneen läpi olohuoneeseen, jossa on valtavan lasi-ikkuna. Näky olisi henkeäsalpaava, ellei sitä olisi nähnyt jo satoja kertoja ennen: Satoja töihin meneviä ihmisiä kävelemässä kadulla, Leijuautot ja mopot vilahtelevat ikkunan ohi, mahtava mainos Vuoden Velho- kilpailusta. Mainos hymyilyttää Skyta: hänen vanha kaverinsa, Pizi Falnon, voitti kilpailun viime vuonna ja on nyt auttamassa Eginin kaupungia vesihyttyskatasrofin kanssa. Kaipuu valtaa Skyn: hän ole ollut yhteyksissä kavereidensa kanssa sitten koulun loppumisen jälkeen. Isän "maailmanvalloitus"- suunnitelmat ovat vieneet hänen kaiken ajansa sittemmin.
Hän on taas suuttumassa isälleen kun hän kuulee takaansa äänen. Hänen kaulansa ympärille kietoutuu kädet ja hän saa hellän pusun niskaansa: Violet, hänen kuvankaunis tyttöystävä on herännyt. "Taasko ajattelet isääsi", kysyy aamuinen ääni. "Joo..." Sky vastaa ärtyneenä. Violet on ollut hänen tyttöystävänsä jo kauan. Ero on kuitenkin ollut monta kertaa lähellä: Violet tuntuu välittävän enemmän Skyn rahoista kuin hänestä itsestään ja kun Skyn on jollakin valloitusretkellä, Violet on shoppailemassa tai iskemässä jotain lihaskimppua. Kyllä vain, Violet on jäänyt pettämisestä kiinni. Mutta Sky ei halua jättää häntä, koska jäisi silloin niin yksin.
Sky kääntyy katsomaan Violetia. Tähän tyttöön hän rakastui: Vaaleat hiukset, viattomat siniset silmät, maailman levein hymy ja hoikka ja upea vartalo. Violet oli keskikastin perheen ainoa lapsi ja aika pilalle lellitty. Sky on huomannut jo kauan sitten että hänellä ei ole enään samoja tunteita Violetia kohtaan kuin joskus silloin.
"Hei älä nyt murehdi kyl se koht kuolee ja sit on meidän aika." Violet sanoo. Skyn valtaa raivo. "Helppohan ton on sanoo ku on täällä nauttimassa elämästä ku mä kärsin viattomien puolesta.", Sky ajattelee itsekseen. Mutta on Violetin sanoissa toivon kipinä: Gabriel Quintin oli jo 75-vuotias. Hän oli 20 vuotta Skyn äitiä vanhempi, joka oli kuulemma kuollut Skyn synnytyksessä. Hän ei ole kuitenkaan nähnyt äitiään edes valokuvassa koska Skyn isä on yrittänyt unohtaa hänet. Hän on usein miettinyt miten hänen elämänsä voisi olla helpompaa jos hänen äitinsä eläisi. Hän haluisi nähdä äitinsä edes kerran... mutta senkin hänen isänsä kieltää...
Puhelin pelastaa Skyn raivokohtaukselta. Hän antaa Violetille tekohymy huulillaan pusun ja menee vastaamaan. Sieltä soittaa isänsä sihteeri ja oikea käsi, Maxim Falton. "MIKÄ KESTÄÄ! KANSA ODOTTAA TEITÄ JO!" Sky oli aivan unohtanut. Hänen isänsä pitää puheen tänään Vandelomin asukkaille 500- vuotisjuhlan kunniaksi ennen "orjuutusretkeä", ja Skyn pitää tietysti olla Violetin kanssa paikalla esittämässä onnellista perhettä. He ovat juuri lähdössä, kun Sky muistaa unensa. Hän ei ole kertonut siitä Violetille ei kerrokaan, koska ei luota tähän. "Onko jokin vialla?", Violet kysyy. "Ei tässä mitään, mene vain edeltä." Violet lähettä lentosuukon ja lähtee ovesta.
Puhelin alkaa soimaan taas. "Olemme ihan kohta siellä, rauhotu nyt hyvä mies!!!" Sky huutaa puhelimeen Maximillle. "Parempi olisi!! Ota muuten miekkasi mukaan, isäsi mukaan tarvitset sitä!" Puhelu katkeaa. Sky on hämillään. "Mihin minä miekkaa tarvitsen?" Hän ottaa kiireesti miekan ja sulkee oven tietämättä, että hän ei enää ikinä palaa siihen asuntoon....

To be continued :P

Okei. Mulle tuli vähän aikaan sitten semmonen fiilis et haluaisin kirjoittaa kirjan. Se on vähän outoo koska en todellakaan oo mikään kirjailija tai muu semmonen hömppätyyppi :D aikaa/voimia ei ole kirjoittaa mitään romaaneja joten päätinpä aloittaa tänne tyhjempää tyhjempään päiväkirjaan jonkunmoisen stoorin, jota kirjoittelen aina ku huvittaa/jaksaa/on aikaa. Lajityypistä en tiiä viel mut jonkunmoinen fantasiajutsku tulee oleen (nörtti :D:D:D). Kiva jos joku jaksaa lukee :) Saa haukkua jos haluu (ole hyvä, joonas :D:D) no, tästä lähtee...

Luku 1

Sky juoksee rinnettä ylös kallion huipulle. Sää on pilvinen ja sumua on niin paljon että hyvä on kun eteensä näkee. Kallion päältä kuuluu viuhuvia ääniä ja miekan sivalluksia. Rinteeseen erottuu vain iso punainen hahmo, josta nousevat liekit ja nauraa ilkeästi heitellen samalla tulipalloja. Sky jatkaa juoksemista kunnes hän kuulee kauneimman äänen mitä hän on ikinä kuullut. Hän pysähtyy katsomaan pilvien välistä ilmestyvää enkeliä, jolla on side silmillä. Punainen hahmo lopettaa nauramisen. Enkeli lähettää hopeisen säteen toisen perään hahmoa kohti, ja tämä kaatuu tuskistuneena maahan. Enkeli laskeutuu hahmon viereen ja ja hänen päänsä päällä alkaa kasvamaan hopeinen pallo. Pallo vain kasvaa kasvamistaan. Enkeli lähettää pallon liekehtivää hahmoa kohti, joka kuitenkin ehtii juuri ennen osumaa lähettämään tulipallon, joka ei kuitenkaan osu enkeliin. Samalla kun hahmo tippuu pallon voimasta taintuneena kalliolta alas, kuuluu naisen kiljaisu ja korvia riipivää huutoa ja enkeli häviää. Sky lähtee juoksemaan taas mäkeä ylös.
Huipulle päästyään hän näkee 6 hahmoa, jotka eivät ole huomaavinaan häntä: mustahiuksisen ja pukuun pukeutuneen miehen, joka pitelee kaunista brunettea käsivarsillaan, jolla on hiuspanta ja juhlamekko ja joka palovammoista päätellen kuoli liekkihahmon tulipalloon, takkutukkaisen naisen, joka itkee neidon vierellä, taintuneen miehen, jonka pitkää vartaloa verhoaa pitkä viitta, valtavan kokoinen tiikeriltä näyttävä olento, jonka katsoo pienikokoisen pellen kanssa alas liekkihahmon perään. Mustahiuksinen mies alkaa kyynelehtiä ja halaa kuollutta naista kovaa ja antaa suudelman otsalle. Sitten hän peittää kasvonsa käsillään ja romahtaa täysin. Tiikeri tulee ja alkaa taputtelemaan selkään ja takkutukkainen nainen tulee kyyneleet poskilla halaamaan häntä. Sitten pelle huutaa: "SE TULEE TAAS!" ja kaikki nousevat salamana pystyyn. Sky jää katsomaan kauhuissaan. Liekehtivä hahmo nousee taas kalliolle ja nauraa todella ivallista naurua. Mustahiuksinen mies lähtee raivon vallassa iskemään miekkaansa hahmoon. Sky hyppää miehen eteen koska tietää mitä seuraavaksi tapahtuu: Hahmo heittää tulipallon Skyta kohden, joka kuitenkin menee tämän läpi ja osuu mustahiuksiseen mieheen, joka kellahtaa maahan. Hän on kuollut.
Yhtäkkiä Sky säpsähtää hereille. Hän ei ole enää kalliolla vaan omassa sängyssään tyttöystävänsä vierellään. Hän näki taas sitä unta...

To be continued... ;)