IRC-Galleria

Heti, kun tulin kotiin, käytin vaan nopeasti koiran ulkona ja päätin, että alan leipoa. Koska meidän kaikki essut on likapyykissä ruokatahraisina käytön takia, hain omasta vaatekaapista sinisen, leveähelmaisen esiliinan, jossa on sinisiä kukkia ja helmassa rypytystä. Kietaisin sen ylle ja aloin tutkia ruoka- ja jääkaappia ja päätin leipoa pikkuleipiä soveltaen hieman reseptiä.

Sain nopeasti taikinan tehtyä, mutta sitä oli niin paljon, että kaikkien pikkuleipien paistamisessa meni lähemmäs tunti, ehkä noin neljäkymmentä minuuttia kokonaisuudessaan. Ihan hyviähän niistä tuli, tosin olisin toivonut parempia. :'D Pikkubroidi ainakin tykästyi (ja koira, se sai puolikkaan).

Nyt niitä on jumalaton määrä ruokapöydällä valkosessa kulhossa, eikä edes minä ja pikkuveli yhdessä jakseta syödä niitä kaikkia. 8D

Siinä samalla, kun odottelin keksejä tulevaksi uunista, tyhjensin ja täytin tiskikoneen ja vein roskat. Nyt on kovin aktiivinen ja kiva olo; oon tyytyväinen itteeni, kun olen ollut avuksi ja hyödyllinen. 8DD

Aamulla oli ihana kävellä bussipysäkille, kun joka puolella vihersi vähän. Ja koulusta tullessa koivujen hiirenkorvat oli ihan varmasti kasvaneet ihan vähäsen, eiliseen verraten ne on suorastaan turvonneet ja paisuneet kaksinkertasiksi.

Ihan mahtavaa, kun joka puolella on aina vaan enemmän elämää ja toimintaa. Kaupungilla näkee yhä enemmän ja enemmän hymyileviä ihmisiä, ainakin torilla ja jäätelökioskin kupeessa. Talvella kaikki vaan kulkivat ja kulkivat eteenpäin ja harvoin jäivät paikoilleen - saati sitten hymyilivät. Ihmisiä näkee paljon enemmän joka paikassa ja tuntuu jotenkin, että kaikilla on enemmän luppoaikaa käyttää olemiseen. Se on sinänsä hassua, koska kevään tullen ihmiset aktivoituu liikkumaan ja silti musta tuntuu, että ainakin kesällä päiviä kuuluu viettää vain lorvien ja nautiskellen kiireettömyydestä. (Toki oma kesäni ei ole kiireetöntä nähnytkään, mutta mahtuu sinnekin pari päivää, jolloin aion mennä Yoosein kanssa rannalle heti aamusta, ottaa iPodin, kirjan, kännykän ja vähän rahaa mukaan. Siwasta hakee näppärästi pientä suolaista purtavaa, Minttusuklaa-Classicin ja Juissia, koska vasta illan tullen me palataan takaisin kotiin. Kesäpäivä ilman aikatauluja, vaatimuksia, luottotehtäviä. <3)

Joskus tuntuu ihan hassulta, että mun elämä voi olla näin kivaa. Pitkään aikaan se ei ole potkinut päähän juuri millään lailla. Tokihan se joskus yrittää, mutta ei ole aikapäiviin saanut mua voimaan pahoin. Se on itse asiassa erittäin miellyttävää. 8D En pidäkään angstaamisesta. 8))

Yayy!