IRC-Galleria

Huh huh...

olipahan reissu mut tulipahan tehtyä. Sain jälleen kerran uuden perspektiivin filippiinien liikennekulttuuriin.

Perjantaina ei tosiaankaan tapahtunu juur mitään kummallista. Vähän bilistä läiskittiin ja sitten "aikasin" sänkyyn, koska la aamun herätys oli jo ennen kasia. Tarkotuksena suunnistaa Baguio (lausutaan vaan Baggio) nimiseen mestaan. Tiettävästä oma toiminen tiedustelu oli sen verran ehtiny kerätä infoa, että kyseessä olisi mesta, jossa koulutetaan filippiinien palkkaarmeijaa - PMA, Philippean Military Academy...

La aamu...kello pärähtää soimaan 0745 ja torkkua tulee hakattua muutaman kerran. Lopulta sitten revin itteni sängystä ylös ja alakertaan suihkuun. Siinä puol ysin aikoihin alakertaan aamupalalle...njoo, riisiä, puoliks paistettua kanamunaa ja lihaa...ei aivan meikäläisen idea aamupalasta. Täkäläiset kun eivät ole koskaan kuulleet esim. kinkku-juusto-vihannes-voileivästä. Heistä juuston saatikka kurkun laittaminen voileivän päälle on täysin käsittämätöntä, mutta leivän paahtaminen ja kuivana syöminen sitäkin nautinnollisempaa??!?! Hmm, ja jugurtista, mehusta ja hedelmistä on turha haaveillakaan aamupalana. Huoh, tää on asia, jota (pakko myöntää) on ikävä suomessa. Ruoka siis näin yleensä. Alkaa meinaan tää herra olla kurkkuaan myöten täynnä riisiä...riisiä aamuin, riisiä illoin, päiviä unohtamatta. Plah....eihän siinä muuten mitään, mutta kun sitä mussutetaan aina kuivana jonnin sortin lihan tai kalan kera, kastiketta saapi unelmissaan...mmm...tahtoo lihamakaronilaatikkoa ketsupilla :P. Nojoo, mutta takasin asiaan. Siinä tuli sitten sapuskoitua se huima kaks minuuttia ja sitten ootteleen kyytiä, jonka PITI(!!!!!) saapua ysiltä....noh, pihalta päästiin lähtemään loppujen lopuksi vartin vaille 12 (alkaa jurppimaan tää täkäläinen ajantaju...). Noh, siinä sitten perse puuduksissa köröteltiin kamikaze ohittelijoiden (oma kuski mukaan lukien) mukana kohti vuoria. Matkaa oli tosiaan se huima 250 km....aikaa tähän hupiin tärväytyi sellanen kuutisen tuntia.....ARRRRGGGHHHH!!!! Tää on takuulla ainut maa IKINÄ, jossa tie muuttuu n. 70m leveästä tietullista ensin 5 kaistaseksi, sitten 2 kaistaseksi ja lopulta tapahtuu jonkin näkönen transitio (mitä mä en meno enkä paluu matkalla huomannut), ja sitten löydetäänkin itsensä sellaselta juuri ja juuri kakskaistaselta tieltä, jossa painelee kaksi rekkaa ja jeeppi rinnakkain...huh huh (niin siis aiemmin noi kaistat oli per suunta). Noh, maisemat oli mitä ihmeellisimmät ja upeat! Ajella siinä vuorikanjonin tiellä johon mahtuu näin eurooppalaisestä näkökulmasta maksimissaan auto ja moottoripyörä, mutta täkäläiset schuumakkerit ja kankkuset onnistuvat mahtuttamaan samalle erikoispätkälle tien, johon mahtuu kaksi rekkaa ja kävelytie....tiputusta kaiteen toisella puolen sellainen paikasta riippuen 20-50 m... Niin ja se "kaide" tosiaan oli lähinnä semmonen nyppy siinä tien reunassa, jonka ilmeisin tarkoitus on varmaankin taata mahdollisimman "lennokas" lähtö kohti kanjonin pohjaa...sen verran hyppyriä se muistutti. Mutta kuten sanottu, maisemat oli hienot, ja voin kyllä kuvitella miten jenkkihelikopterit on painellu samanlaisissa maisemissa vietkongeja pakoon kopteri perseen alla :P.

Mutta mutta, kaikki hyvä päättyy aikanaan, kuten myös tämä EK, pikku hiljaa maisema muuttuu sademetsäisestä havumetsäksi ja ilma viilenee huomattavasti, ja ennen kun huomaakaan onkin keskellä n. miljoonan, kröhöm siis MILJOONAN (!!!!!) asukkaan vuoristokaupunkia, josta löytyi myös oma tekolampi...oli mielenkiintosta opettaa paikallisille miten airot toimii veneessä...niin ja olipa siellä lammen keskellä muutama kaupustelijakin omien veneidensä kanssa :D! Markkinarako sekin...kai.

Joop, mutta se kaupungista, erittäin huonosti nukutun yön jälkeen (lieneekö syynä kummitusjutut ym. Täkäläiset kun ovat erittäin taikauskoisia. Millon kyseessä on sitten White Lady, tai joku muu antiikin monsteri) revittiin sitä miestä taas ylös sängystä ja auton keulaa kohti PMAta....back to the loooong and winding road. Noh...tämä mestahan oli sitten sitä itseään. Niin jenkkimäinen kuin olla ja voi. Suora tie, kadetit univormuissa, ja meitin seurueen pomo - Aldred (tää tiedustelun päällikkö)- siellä kadetteja pompottamassa omaksi ja meidän huvikseen...You're in the army now...uuu'u uuu, tuota tuli hyräiltyä tyytyväisin mielin useammin kuin kerran :D. Noh, mut maisemat olivat jälleen kerran hulppeat. Tulipa siellä nähtyä, jopa täkäläisen ilmavoimien helmi (tuomas, brace yourself....) F-5 :D! Heheehee....näky sai suomen hornetit tuntumaan kovinkin...vakuuttavilta :P.

Jep...mutta kaiken tämän jälkeen, turisti krääsien ym ohitse päästyämme pääsimmekin sitten jo niin odotetulle paluu matkalle....Erikoiskoe 2: Baggio - Manila, 250 km, läheltä piti tilantee: Kuka niitä ny ees jakso laskea enää, metri lähemmäs ja rysähtää (vauhtia n. 90 km/h): useita, muita "rukoilkaamme jumalaa" tilanteita: ainakin viisi....ja matkaa saatiin taas tuhlautumaan 6,5 tuntia!!! Argh!!! Siinä voi sitten miettiä mihin suomen valtateillä ois tossa ajassa ehtinyt....ainakin kaks kertaa hesaan ja takas turusta jos multa kysytään ;)....

(ai niin, ja oli siellä baggiossa muuten yks poni jolta oli kaikki...ömm niskakarvat :D?? tms värjätty pinkeiksi (laura ja muut naiset hiljaa, ne oli pinkit, ei vaaleenpunaiset tai mitään muutakaan yhtä typerää! Eka ajatus joka siinä mieleen tuli oli Britney Spears ja tulipa se ääneenkin möläytettyä...sain siinä aikaan "muutaman" huvittuneen katseen...ponin taluttaja tosin ei ollut kovin tyytyväinen :D).

Nojoo, mut eipä tässä kai enää muuta. Vois kohta painua nukkumaan....ouh, niskan taisin tosiaan taas onnistua jossain kohtaa polttamaan...en tosin tiedä millon :D! Ja sama naama :P! Mulla taia olla nahkaa enää olleskaan, ku takas tuun.

mut eniveis, pielkää suomea pystysä ainaskin vielä hetki ja pietään kaikki peukkuja, et kun tuun suomeen ni siellä ois just alkanu se kevät aika ettei tarttis mihkää tuiskuun ja tuiverrukseen laskeutua ;)...

Hear u leiter, Antti