IRC-Galleria

On aika jännät fiilikset tällä hetkellä. Jotenkii bussissa havahuin tänää todellisuutee,ekaa kertaa tosissaa tajusin et miun ja miun bestiksen ystävyys on todella menny poikki.

Rupesin miettimää,et vaikka se harmittaa ja surettaa minuu ni miul on sellane tyhjä olo. En tiiä oikee et mitä ajatella,luulis et miusta tuntuis pahalta se mut ei.. Tottakai sinä päivänä ku tää tapahtu,ni itkin monta tuntii ja olin iha poissa tolaltani,seuraavana tuli viha ja katkeruus.

Mietin syitä siihe et miks näin kävi ja mitä mie tein vääri. Luulin olleeni hyvä ystävä,mut ilmeisesti näin ei käyny.. Onneks on muistot,tuntuu hyvältä ajatella niitä hyviä ja ihania hetkiä,jotka meillä oli ja kaikkee mitä koettii. Tunnettii 12 vuotta,joten siihe mahtuu paaaaljon muistoja.

Oonkoha mie tunteeton ku en tunne mitää? haluisin tuntee ees jotai,mut ei. toki mietin häntä melkei joka päivä ja en tiiä mitä ajatella hänestä kaiken sen sotkun jälkee,joka sai meijän ystävyyden katkeemaa. Aina ku nään hänet kadulla sattumalta,miulle tulee sellane helpottunu olo,et nään hänellä olevan kaikki okei. Välillä mietin vaa et ajatteleeks hää koskaa minuu ja meijän yhteisii muistoja. Haluisin uskoo nii. Toivon myös et meijän ystävyys vois joskus palata ennallee ja toisaalta en toivo.

anteeks avautuminen,mut teki hyvää kirjottaa tästä. :)