IRC-Galleria

on vaa nii monii asioit, mitkä auttaa mua jaksaa. Niin paljon asioit.
Silti välil o fiilis, ett muutama ihminen yrittää tahalteen pilata jotain mun elämäs jne.. ette ehk tarkota sitä tahalteen mut välil sellanen fiilis, ei tunteille mitään vaan mahda.

Täs ollut hermot kireellä aika pitkänki aikaan. No, onneks lopetan koulun kohtpuolin, koska oon viimein alkanu tajuu mis tökkii. Se ei ole aloista kii, voisin hyvin olla iha mis tahansa töissä, kuha on sosiaalinen ympäristö ja tulis palkkaa sen verran ett voin elää. Se mikä koulunkäynnis tökkii mul pahasti on että koulu ei yleisestikkää oo mun juttu. Iha sama oonko roihikas, hesotes, vallilas tai mis tahansa, sama juttu aina. Ei vaan vois vähempää kiinostaa koulu. Sen takia olenkin harkinnut vakavasti itelleni oppisopimusta. Tottakai silloinki pitää käväst koulus joo, mut ehk joku vaa 2-4 kertaa kuukaudes, luojankiitos.. ja rahaaki vois hyväl tsägäl saada sen verran ett pääsis vittuu himast, vois hankkii ajokortin ja hommaa auton ja paljon muuta.. Vaik sil ajelenko jollain autolla, tienaisin kui paljon rahaa tahansa ja kaikki muu "pinnallinen" asia ei merkkaa mulle loppupeleis juuri paskaakaan. Olisihan se mukava saada 3000 e kätee kuukaudessa, mutta aivan sama vaikka tienaisinki vain 1500 e käteen. Raha helpottaa saatanasti elämääs jne, mut ei taa lopullista onnea.

Mul onni on sitä, että mul on vierelläni sellasii ihmisii, keistä välitän ja jotka pysyy mun tuken tilantees ku tilantees ja välittää takaisin. Sitten jos vähän miettii, niin oma asunto, työpaikka ja joku yksi ihminen, joka on vikan mieles ku meen nukkuu, ja ekan mieles ku mä herään. Tälhetkel en kyl tod.näkösesti halua seurustella, en ainakaan kenen tahansa kanssa, haluan ett se on jotain erityistä eikä sitä samaa paskaa mitä jätkis oon nyt nähnyt aika pitkään.

Oon miettinyt itteeni kuitenki pitemmän aikaan, siis mitä mä haluun elämältäni, kuka mä oikeesti oon, mis on vika joissaki asiois jne.. No, tulin siihen tulokseen ett en haluu olla mikään perusduunari tai sellanen "tavallinen". Oon aina kelanut, iha pienest asti ett haluun olla tulevaisuudes jotakin suurta ja mahtavaa, sellanen tavottelen liian korkeelle. Kelasin monta vuotta sellasii ammatteja itelleni, missä tienaan paljon rahaa ja olen vaikutusvaltainen ihminen. Mutta ongelma on vaan se että alitajunnassa tiesin, että jotkut näistä aloista ei ole mun juttuja. Mutta en välittänyt. Ja vielä se, etten halua käydä koulua, vaan töissä.

Kuitenkin, kun sä tavoittelet jotain, mistä sä tiedät ettei sust oo siihen, etkä usko ittees 100% siin jutus, mut silti kiipeet vaan korkeemalle ja korkeemalle, tavoittaakses jotain mitä sä et halua. Ja sitten kun sä tajuut ettet sä haluukkaan sitä, sä putoot vitun korkeelta alas ja se sattuu vitusti.

Mont vuot sit kelasin ett haluun lähihoitajaks, syynä se ett haluun auttaa ihmisiä jne. Mutta mitä mä sitten tyhmänä mietin?

"en haluu olla lähihoitaja, haluun olla jotain parempaa" enkä sit halunnut sinne vaan oon kaks kolme vuot pelleilyt nyt ties mitä. Voin myöntää nyt ett oon valehdellut jopa itelleniki sinä aikana, eikä se oo hyväks kellekkään.

Ihmisten pitäis kuitenkin tehdä sitä mitä rakastaa. Suurinosa työntekijöistä ei ole varmasti sillä alalla mitä ne rakastaa, vaan painaa paskalla palkalla jotain. No, nyt tänä aikana kun on lamakin on alkanut, ei ole enää aikaa nirsoila. Mut sori; En ehkä nirsoile enää niin paljon ku muutama viikko sit joo, mut mä en mene enää sellaselle alalle/työpaikkaan mikä mua ei vois vähempää kiinostaa. Ihan sama vaikka en tienaiskaa mitenkää parhaiten mut sillätavalla että pystyn elämään.

pääasia että teen sitä hommaa mitä mä rakastan ja luotan itteeni, tilanteessa kun tilanteessa.