nyt tuntuu vahvalta. Kokenut nii paljon paskaa nyt muutaman viikon sisällä nii kovettanut nyt todella kovaksi tän kuoren. En tunne melkein enää mitään, en kipua, en vitutusta, en ees rakkautta..
Pelkkää itsevarmuutta. Janyt ku nää kuukaudet ja viikotkin on kasvattanut mut uusiks niin tästlähin vain harvat ja valitut pääsee mun päänsisälle. piste.
Ja nyt ku ei ajattele toisen ongelmia liikaa, tuo ne takasin maapinnalle vaik siltä ikävimmältä tuntuvalla tavalla. Eikä välitä enää kauheasti ympäristöstään. Nii olo on nii vahva ja itsevarma oikeesti. Vaikutan ehk kusipäältä mutta mitä nyt oon elämästä huomannut nii sitä on pakko hieman olla että selvii oikeesti hengis ja tervejärkisenä siihen asti kunnes nukahdetaan ikuiseen uneen vuodesohvalleni vuosien päästä.
Joten..
Tunnevammanen kusipää on palannut.
(p.s. kyllä te merkkaatte mulle silti vaikka oonki nyt taas se fucking asshole.)
(p.s.2. yks juttu viel;)
[kukaa ei saatana enää ikinä satuta tai ees koske muhun!]