Kerro mulle miten muka pystyis unohtaa
Miten tää muka tulee väliin, tää on vaan runoutta.
Meil oli hetkemme ja lupaan muistaa ne.
Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuut taivaalt.
Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan.
Jotain niin painavaa ku ei pois sua päästää saa.
Vuodet vaan vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu, miten uskallan enää kehenkään rakastuu. Muistot palautuu, tie mun edes avautuu.
Päämäärän tunteille on enää avaruus.
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä.
Se vetää mua puoleensa antaa mulle unta.
Kumpa kulta saisin olla viel kerran sun kaa.
Rakastaa sua ja huutaa se ääneen,
mut mitä mä tääl teen, sä et oo tääl ees...