IRC-Galleria

Tossa eilen saatettiin isopappa viimeselle matkalle ja vietettiin suvun ja tuttavien kesken hautajaisia. Tilaisuus oli oikein mukava ja siitä jäi lopuksi varmasti kaikille hyvä mieli, kun kaikki oli mennyt hyvin ja tunnelma oli ollut rauhallinen.

Tilaisuudessa, kun muistelimme isopappaa ja hänen luonteenpiirteitään ja hauskoja tapahtumia joihin pappa liittyi. Niin totta kuin kaikki puheet pappan esimerkillisyydestä ja loistavasta persoonallisuudesta olivatkin, saivat ne minut miettimään... Toki oli kiva muistella yhdessä tälläisiä asioita, mutta mahtoiko pappa itse saada tarpeeksi usein eläessään kuulla, miten hieno ihminen hän on ja mitä kaikkea hienoa muut hänestä ajattelevat.

Oikeasti. Ihmiset sanovat aivan liian harvoin positiivisia asioita toisilleen ja kehuvat toisiaan. Pienet positiiviset sanat ja lauseet voivat monasti pelastaa päivän. Kehut ja lämpöiset ajatukset eivät kulu, eivätkä lopu tästä maailmasta. Suomalaiset ovat perin tylyä porukkaa, eivätkä yleensä puhu tunteistaan, saati sitten että "alentuisivat" kehumaan toista. Tässä voisimme selvästi parantaa tapojamme. Niinpä olenkin miettinyt, että pitäisi kerran päivässä sanoa jotain mukavaa jollekkin ja kertoa tärkeille ihmisille siitä, kuinka arvokkaita ja korvaamattomia he oikein ovatkaan.
Edes kerran päivässä.

Tietenkään aina ei vain pysty ajattelemaan jokaisesta ihmisest positiivisesti. Toki riidat ovat osa elämää, eikä niitä pitäisikään yrittää karsia pois. Sen verran pitäisi kuitenkin muistaa että riidoissa ei erota. Ei ikinä. Seuraavassa hetkessä saattaa olla jo liian myöhäistä sopia.

Elämä on arvaamatonta. Ikinä ei tiedä, koska on liian myöhäistä.