Kaikki asiat menee taas perseelleen. Kuulen vähän väliä,että oon taas tehny jotain. Ja yhdelle ihmiselle,jota kuvittelin kauan ystäväkseni; Kiitos kaikesta paskasta. Kiitos kusetuksesta. Kiitos kaikesta. Kiitokset sukulaisille,jotka ette edes morjesta tai puhu mulle. Syynä on varmaankin se,koska eräs toinen sukulainen selittää musta teille kaikkee paskaa. Ja te tyhmät meette uskoon kaiken. Totta kai,onhan se sentään teidän sisko,joka puhuu. Ja siskoon pitää aina luottaa. Just joo. Ei kannata luottaa kun itteensä,ollaan kaikki hiljaa omista asioistamme tästä eteenpäin,eikä puhuta mistään kellekään. Päästään helpommalla,kukaan ei voi tulla vittuileen mistään eikä susta voida keksiä paskajuttuja. Pysykää kotona,niin ei varmastikaan keksitä. Älkää olko enää kehenkään yhteydessä. Olkaa ihan yksin ja hiljaa. Silloin teitä ei voi satuttaa. Ei kukaan eikä mitenkään. Ollaan hiljaa. Ei tarvitse olla,jos todellakin uskotte että voitte ystäviinne luottaa täydellisesti. Mä ainakin olen tästä lähin hiljaa. En puhu mistään kenellekään. Pääsen helpommalla kaikesta. Sulkeudun siihen omaan maailmaan,josta kukaan ei haaveile. Oma maailma,jossa saa elää miten haluaa. Kiitos.