IRC-Galleria

Olin torstai aamuna 12 saakka töissä,jotta jaksan olla yön hereillä.Menin sitten klo. 21 takas töihin ja mun toinen ohjaaja kysyi sitten minulta että onko tämä sinun ensimmäinen yövuoro?
Eipä siinä sen kummallisempaa ollut ja ruvettiin ilta rapsan jälkeen jakaan lääkkeitä.Puolilta öin tuli sitten se hirveä väsymys ja liian hiljaista kun ei ollut mitään tekemistä. yhen-kahen aikaan tunsin kuinka silmät menee aivan väkisin kiinni ja meinaa istuviltiin nukahtaa. Pakko oli mennä keittään kahvia että oli edes jotain tekemistä. Mun ohjaaja sitten rupes katteleen mun työvuorojaja sanoi minulle että kun minä olen sinun yövalvoja niin sähän voisit tehä toisenkin yön.Sanoin heti etten tee toista yötä,kun ei ole mikään pakko.Ja papereissa lukee yksi yö ja viikonloppu. Niin eihän mun silloin tarvi tehä yhtään ylimääräistä?? Vielä lisäsin tälle ohjaajalleni että sitten voin tehä öitä ja viikonloppuja jos maksatte,mutta muuten en tee!Ohjaaja katsoi mua hiukan vihaisesti. Ei kukaan voi pakottaa tekeen sellasia vuoroja mihin ei ole tottunut. Ja tää mun toinen ohjaaja on sitten niin ärsyttävä ihminen,etten tee sen kanssa yhtäkään vuoroa.Parempi mun on tehä sen kanssa samoja vuoroja kuka mun näytönkin ottaa vastaan,se on niin lepposa ja rento.
Mutta eilen aamulla kun sanoin lähteväni 7 pois niin tää mun ohjaajani katsoi hiukan kieroon kun sanoin poistuvani nukkumaan. Tuntu että olisin ihan kännissä kävellyt kotiin. Pääsin nukkumaan joskus 7.30 ja nukuinkin sitten 16 saakka!Eikä meinannu tulla eilen illalla unta ollenkaan.Mutta tänään on sitten iltavuoro. Ja tiiän jo nyt et siellä ei ole mitään tekemistä. Se menee niin hitaasti,kun ei siellä ole oikein mitään tekemistä. Yövuorossa nyt paljon vähemmän. Mutta en tee tosiaan enää yhtään yötä,se ei sovi mulle.Tarvii varmaan hommata lapsia niin ei tarvi öitä silloin tehä! ;)

Kun luet tämän viestin, vietä muutaman minuutin hiljaisuus heille, ketkä menehtyivät Jokelan ampumakohtauksessa. Kun olet viettänyt hiljaisuutta, kopioi tämä viesti ja lisää se omaan päiväkirjaasi. Menehtyneet ansaitsevat hiljaisuuden.

Tahdon vain sinut, tahdon tuntea sinun kosketuksesi, tahdon antaa sinulle sydämeni, tahdon rakastaa sinua, jos sinä tahdot rakastaa minua.

Sinua ajattelen aamuin,illoin,päivin ja öin.Päivällä nään sinut lähelläin vaikket siinä oikeasti olekkaan.Öisin sinusta unta nään.Milloinkaan et mielestäin häviä.En sinusta luopua milloinkaaan halua.Olet elämäni aurinko,elämäni on sinun käsissäsi.


Sanoit mulle rakastavas mua,sanoit olevasi aina mun rinnallani,sä petit mut.Sain huomata,sanoja on helppo sanoa,mutta ei pitää niitä.Sä särjit mun sydämen.Miksi teit sen?


Tahtoisin että kävelisit vierelläni,tahtoisin että tarttuisit minua kädestä,tahtoisin että suutelisit minua hellästi,tahtoisin että sanoisit rakastavasi minua,tahtoisin että olisit minun.


Aina kun nään sut,alan uneksimaan,uneksiessani ajattelen sinua,kun ajattelen sinua,vainun uneen,unessa tulet kuviini,silloin unohtuu kaikki muu,olet AINA sydämessäni.

Jos vain voisin,palaisin ajassa taaksepäin,korjaisin kaikki virheet.Jos vain voisin,tulisin luoksesi ikuisesti,suutelisin korvaasi ja kertoisin rakastavani.Jos vain voisin,lopettaisin ikuiset kyyneleeni,painautuisin syliisi ja nauraisin.Jos vain voisin,kuuntelisin ääntäsi,painaisin sen mieleeni ja astuisin maailmaasi.Jos vain voisin,antaisin sydämestäni kaiken,minkä voin siitä antaa.

Välillämme on tuhansia kilometrejä,kymmeniä tunteja ja useita päiviä.Mutta silti voin tuntea hengityksesi ihollani,huulesi huulillani,kätesi kedelläni.Yöt ovat yksinäisen kylmiä,mutta ajatus sinusta pitää minut lämpimänä.En jaksaisi odottaa sitä päivää,kunnes taas saan olla lähelläsi,tuntea sinut ihollani.