Niitä hetkiä ku on onnellinen siitä kaikesta mitä oon läpi käyny. Välil sitä pysähtyy vaa miettimää et mä oon elossa, mä
selvisin siitä kaikesta, mä halusin
luovuttaa mut mun ei annettu. Musta tuntu et olin yksin mut jos oisin oikeesti ollu ei mua olis enää.
Elämä on sitä mitä sä teet siitä ja mä tein itte elämästäni helvettiä ja nyt haluun tehä siitä jotain muuta. Tänää mä oon onnellinen etten päästäny siit sillan kaiteesta irti, onnellinen kerranki siitä et VR oli myöhässä. Kiitolliin kaikille jotka on jaksanu kuunnella mua, jaksanu paikkailla mun käsii, jaksanu hokee et
kaikki viel järjestyy, aluks en uskonu siihe ollenkaa, mut nyt voin myöntää et mä uskon,
uskon koko sydämmestäni.