Mä alan taas tippuu//
pikku hiljaa ote elämästä taas lipsuu//
Vahvempi lääkitys//
silti katoo taas elämisen merkitys//
näyttää voivan paremin//
silti miettii koska on kärsinyt tarpeeksi//
Iltasin toive ettei tarvis aamulla herätä//
ei tarvis enää sekunttiakaa pelätä//
Myönnän, mä oon heikko//
oon vielki se joka sillalla seiso//
Luulin et jaksasin//
mut ei, taas mä elämän seinää päin paiskasin//
Päällepäin sitä mitä multa halutaan//
sisäisesti tää elämä mua kaduttaa//
Enää jälellä pieni toivon ripe//
mul on paha olla taas, mitäpä sitte//
Pitää jaksaa//
vaikka ei haluaiskaa//
Mut joskus on pakko saada levähtää//
pakko pysähtyy miettimää//
ja muistaa et voimat loppuu ennenpitkää//