kaikki voisi olla hyvin, mutta VR oli myöhässä.... Siitä päiväst on yli puol vuotta ja vieläkään en voi hyväksyy sitä että joudun elämään ja kestämään pahaa oloa päivästä toiseen. Miksi mie en saaa olla onnellinen ..?
Second by second, minute by minute, the time runs out of my hands, and tomorrow I have to admit that I'm sick, I have to accept that serious debression is still inside me.
I wanna live but only in a memories, It`s not easy year after year to swallow all pain what comea agemst to you. When I breathe it feels so heavy. What if I doun`t wake up next morning anymore ? Sometimes I feel like I most give up... But not to day, mayde tomorrow.