Pienempänä mä en nähny sitä
kaikkee pahaa mitä mun ympärillä tapahtu,
luotin vaa sinisilmäsesti
suhun, se kaikki
huuto, ilkeät sanat ja valehtelu... Ja sä luulet etteikö äiti kertois siitä mitä
oikeesti tapahtu ? Uskoin sua ku
sanoit että
äiti on se paha ihminen... Katoin sua ylös päin vaikka
käänsit kaiken aina
mun syyks, kuka täysjärkinen aikuinen
syyttää pientä lasta ? Nyt mä
ymmärrän miks musta tuli tällänen... Eikö se että pieni lapsi
pelkää isäänsä kerro jo että kaikki ei ole kohallaan... Se ihminen johon luotin enemmän ku mihinkään olikin vaan
harhakuvitelmaa - nyt totean pettyneenä, minulla
ei olekkaan
isää.