IRC-Galleria

Äiti irvaili mulle siitä, että Sari on käsittämättömän hyvällä tuulella, vaikka juuri eilen erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään. No sori. Pitäiskö teeskennellä että elämä on paskaa, kun se ei ole? Mä surin tuota suhdetta aiemmin jo vaikka kuinka monesti. Ja turha kenenkään tulla sanomaan, että tää oli joku äkkipikainen päätös. Luin tossa päiväkirjaani ja havaitsin, että mulla on siellä jo viime vuoden lokakuulta merkintä, jossa mietin jättäväni Villen. Eli oon aika kauan jo miettiny. Yleensä perääntynyt päätöksestäni. Mutta tällä kertaa konsultoin varmaan parasta ystävääni ja tulin järkiini.


Musta tuntuu, että haluan nyt julkistaa jotain mun henkilökohtaisesta paperisesta päiväkirjastani. Jotain helmiä.

22.10.2008: "Fanfiction -aiheisia keskiviikkopainajaisia. Puhelimen herätyskello ei herätä. Itken itseni aamurutiinien läpi. Tohveli ei saa ruokaa, minä en saa ruokaa. Ville makaa eikä sano mitään kun kerron nähneeni painajaista. Mun pitäisi varmaan tehdä kirjalliset selvitykset kaikesta tekemästäni, että se tajuaisi mun tarvitsevan edes joskus helvetisti huomiota ja lohdutusta ja rakkautta. (Ehkä sitä ei ole?) Pimeä pyörämatka miltei itkien koululle, ja siellä on *****, joka katsoo niin ihanan huolestuneesti. Muttei tietenkään sano mitään.
Luokkatoverien äänet hukkuvat Agadeziin. I can only love this."