IRC-Galleria

Töissä oli täytekakkua ja lepotuolissa istumista. + aamulla hieman taistelua nahkahousujen kanssa, mutta sitä kesti vain hetken. Reetta soitti äsken ja kertoi myöhästyneensä yhdeksän minuuttia. Sen piti siis tulla katsomaan mua Gildressiin, mutta ei sitten ehtinytkään.
Töissä myös tilitimme toisillemme miestemme ärsyttävyyksiä etenkin kotitöiden tekemisen saralta.

Jännää, että en maista melkeen mitään muuta kuin viinirypäleet. Kahvikaan ei maistunut yhtään miltään, paitsi hyvin etäisesti kahvilta itseltään. Suklaa maistuu joltain kummalliselta. Vähän suolalta. Tuntuu, että kaikesta tulee esiin vaan joku pienenpieni sivumaku, johon ei yleensä kiinnitä kauheasti huomiota.

Voisin siivota täällä siihen asti, että Satun juna tulee, mutta mä aion pitää itseni vakaasti irti mistään hikoilua aiheuttavasta. Ajattelin parantua tästä flunssasta tällä kertaa nopeasti. Ja se tuskin onnistuu, jos en päästä itseäni lepäämään. Töissäkin käskettiin makaamaan lepotuoliin ja vartin verran etuajassa lähtemään kotiin.

Minda on ihan raasu, kun se kerjää vaahtokarkkeja. Tykkää niistä ihan kauheasti. Ville niitä on sille antanut alunperin ja nyt se tuli äsken tuohon tuijottamaan mua kieli lipoen, kun rapisutin tuota pussia. Pikku raasu. Se oli ihana, kun mä tulin kotiin ja päästin sen pois parvekkeelta, jossa se siis majailee lämpimämpinä päivinä siksi ettei se tuhoaisi koko asuntoa. Niin. Se oli ihan innoissaan ja juoksi ympäriinsä ja rupesi jopa ryömimään mun ympärillä, mitä se yleensä tekee vaan uusia ihmisiä nähdessään tai Osmon tavatessaan, ja sitten se uikutti ja tuli kiehnäämään. Awww että se on ihana. On ne koirat vaan kivoja. Lievästi sanottuna. En pärjäis ilman tuota turrikkaa etenkään tällaisina aikoina. (Edellisen voitte tulkita kuten haluatte, mutta en anna lisätietoja. :) Paitsi ehkä harvoille ja valituille... eli kaikille jotka kysyy.)


Kukkiiko nyt joku kasvi jossain? Siis täällä. Länsi-Suomessa. Kun musta tuntuu, että mulla on normaalin flunssan lisäksi myös allergiaa. Ainakin kutittaa nenää välillä siihen malliin ja kurkkuakin kun aivastaa. Mörgh.


Ostin muuten eilen kirppikseltä kivan lyhythihaisen raitapaidan ja aiiivan ihanan pinkin mekon. Joku päivä kun tässä jaksan, niin teen siivouksen vaatekaapilleni ja heivaan sieltä kaikki ne vaatteet mitä en ikinä käytä. Luultavasti suuren osan mustista vaatteista myös. Ja kaikista turhista housuista. Tosin että yksistä niistä saisi käyttökelpoiset tekemällä uuden muotokaitaleen siihen vyötärölle. Mutta senkin voin tehdä aikaisintaan sitten, kun pääsen koululle ihanien peruskaavojen luo. Tarttisin sieltä myös jonkin kokoisen puvun peruskaavan siihen Sennin ideaan sitten jossain välissä. Pitää kysyä Siskolta tai Reetalta sitten että saisko niitä lainailla ennen syksyä. Or something. Ellei jollain sitten sattuisi olemaan peruskaavoja itsellään. Arjalla ei ainakaan ollut. Jotkut korsetin kaavat sillä oli, mutta ne oli aika omituiset ja tehty sanomalehtipaperille, mikä ei ollut mun mielestä kovin hieno idea. Kaikki kaavamerkitkin puuttui. Ne oli vaan numeroitu. No thanks. Mieluummin kuosittelen ihan itse, kun kerran osaan sen aika hyvinkin. En edelleenkään tajua ihmisiä, joiden mielestä on helpompi lähteä muuttamaan valmiskaavaa oman mallin mukaiseksi kuin ottaa peruskaava ja aloittaa ihan alusta. Mun mielestä se on paljon selkeämpää lähteä peruskaavasta. Tietää ainakin tarkkaan, mitä kaikki viivat siinä on ja paljonko mitat on ja niin edespäin.

Ja tästä voisin taas jauhaa koko loppupäivän ilman että ketään kiinnostaa, joten se on moro.

Räkää, puoli pakettia nenäliinoja, musiikkia ja älyttömiä fanficcejä vain puoliksi luettuina. (Mm. Snape oli muuttunut käärmeeksi ja asunut keijumaailmassa monta vuotta "kuolemansa" jälkeen.) Söin herkkua, joka ei maistunut miltään, koska se ei haissut miltään. Onneksi huomenna on lyhyt työpäivä. Ei kyllä melkein huvittaisi mennä, koska en parane varmaan taas ikinä. Kait mä sinne Eville meen, vaikkei kyllä huvittaiskaan yhtään. Ärgh. Jos mä vaan jäisin tänne? Siivoaisin koko paskan ja olisin maanantaina vaan hiljaa. Ja pihtari.

Ensin oli Kyylärijengi, ja sitten tuli Pihtarijengi. Sadly true. :D
Oh what a saint I've become. (Sarkastisella äänensävyllä.) Tosin ei mun tarvitse sitä itselleni sanoa, kun mulla on jo joku joka sen mulle sanoo erityisen sarkastisesti.



Voisin mennä jatkamaan aiheesta paperipäiväkirjaan, koska muuten suollan tänne puoli sieluani ja sitten vituttaa ja poistan taas joku päivä kaikki merkinnät ja sitten vasta vituttaakin.
Mo.

Tää on joku maailman surullisin biisi, vaikkei mulla ole hajuakaan mistä tää kertoo.

Miksi ihminen on niin tajuttoman ruma aina itkettyään kauan? Pitäisi varmaan kiertää koko talo ovelta ovelle ja pyytää anteeksi aiheuttamaani häiriötä. Kaikki se huuto ja muu paska muutaman typerän asian takia. Ja yksi loukkaus, joka tuskin irtoaa musta koskaan. Huoh.

Like I said, I'm so fucking tired of it.

Riippumatta siitä, kuinka paljon tämä seuraava sanavalinta huvittaa eräitä kahta henkilöä... mä oon niin täynnä sitä, ettei mun kykyihin uskota. Niin vitun täynnä. (Olisin luultavasti itsekin huvittunut, ellen olisi niin surullinen.)




Mun tekisi mieli laittaa äitille viestiä, että ei tarvikaan tulla huomenna käymään liikkeessä eikä tarvi hakea mua täältä. Ehkä antaa sille huomenna koira ja kissa vietäväksi kotiin. Sulkea puhelin lopullisesti ja sitten vaan kerta kaikkiaan jotenkin kadota. Musta tuntuu että se olisi parempi vaihtoehto kuin kohdata kaikki ihmiset tällaisena, tuijottaa vaan seinää ja mutista jotain epämääräistä jos joku kysyy jotain, ehkä vääntää parit tekohymyt ja kieltäytyä kohteliaasti kahvista. Kävellä yksin kotiin ja istua koko ilta sohvan nurkassa tuijottamassa seinää - taas.

Mulla on hiipivä tunne, että mä olisin sellainen vielä maanantainakin, kun Ville tulee takaisin. Mun piti mennä tänään helluntaikirkolle, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen mainitulle mieshenkilölle enää toista kertaa, kun ensimmäistä se ei kuullut. Ehkä sitten ens viikolla, kun se ei ole kotona.
Ellen mä tee katoamistemppuani sitä ennen, mutta tuskinpa. Mä olen niin kamala suunnittelemaan, että mä kyllästyn ajatukseen ennen kuin olen edes päättänyt, miten teen sen.






"MÄ sentään oon palkkatöissä."

I'm so fucking tired of all this explaining.

Says something about us, että kun Ville lopetti puhelun, mä kaaduin sängylle onnellinen hymy naamallani, kyyneleet silmissä ja mutisin että kuinka mä rakastan sitä miestä. Ja me puhuttiin jostain ihan arkisesta, kaupassa käymisestä vissiinkin.

1. Mene neljänteen kansioon kuvatiedostoissasi
2. Valitse sieltä neljäs kuva
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä ihmistä tekemään sama


Mä ja Ville joskus iäisyys sitten mun entisessä huoneessa. Koneella. :D Ei kai tuossa muuta sanomista oo.


Haastan: No enkä haasta.

Provinssi oli iiihana. Placebo, Don Johnson Big Band ja Ting Tings oli aika loistavia kaikki, Don Johnson Big Band ehkä paras. Ting Tings olis varmaan ollu parempi, jos ei oltais myöhästytty siitä melkeen puoli tuntia ja jos oisin ollu vähän vähemmän väsyny ja joka paikasta kipeä. Ei meinannu tulla tanssimisestakaan mitään, ku sattu hartioihin ja jalkoihin niin paljon. Mut kivaa. Ja eilen illalla oli vähän hauskaa erään tutun kustannuksella. Toivottavasti se nyt ei loukkaantunu kun me niin naurettiin sille, mutta kun se oli vaan niin fucking koominen. :D Kuvasin siitä yhen videonkin. Heittää just mehupurkkia mäkeen siinä. 8D Näin kavereita. Seinäjokelaisia kolme kipaletta ja evijärveläisiä vähän enemmänkin. Olin yllättävän tervetullut niidenkin seuraan. Luullakseni ainakin, siis. :D Ja joku jätkä nipisti mun niittipantaa, kun oltiin kattomassa Opethia. Ville varmaan muuttuu mustaksi kun kerron sille aiheesta.

Täällä on ihana hirveä siivo. Enkä kyllä siivoa ennen kuin huomenna joskus kun jaksan nousta. Äsken tein ruokaa ja kuunteiln DJBB:n uutta, jonka ostin tänään, ja totesin että se on hyvä. Ja kaduin taas tänään sitä, etten ostanut sillon kerran Anttilasta sitä niitten ekaa. Ne soitti siltä levyltä eilen Disco San Franciscon ja oli ehkä hiukkasen euforista meininkiä. Kaikki tanssi aivan fiiliksissä Tommy itse mukaan lukien ja ah. Mulla oli korsetti päällä ja tuli pikkusen kuuma. Joku kiharapäinen pukumies (siis nuori jätkä) katteli mua välillä vähän vinosti, kun tanssin sen vieressä, ja mä vaan nauroin sille.

Nyt vois pelata tai jotain. En mä vielä halua nukkumaankaan mennä. Vaikka ehkä nukuttais. Mut mä söin just. Aika pahaa ruokaa kyllä, ihan liikaa soijakastiketta.


Ja hei kiitti kaikille ihanille ihmisille tästä viikonlopusta! Olitte mahtavia, vaikken sitä ehkä sanonutkaan.

Kaupunki on muuten täynnä omituisen näköistä porukkaa. Provinssiporukkaa. Hauskaa. Eilen tosin joku ihan raiskaajan näköinen mieshenkilö tuli mua vastaan. Hyi kamala. Justiin eilen Sanna kertoi jotain kauhujuttuja, että Seinäjoella on hirveän paljon raiskaustapauksia. Ja se mies oli kauhean näkönen. Semmonen ihme hiippari, näytti vähän sekavalta ja sitte kuitenki silmät oli semmoset pelottavan tarkkaavaiset.

Ja se kyyläs.

No siellä se kissa taas veti naamaansa äiskän rakkaita ruukkukasveja. Huoooh. Muthei nukuin yhdeksän tuntia tauotonta unta! Kävin suihkussakin. Ja nyt syön tomaattileipää ja juon teetä. Noin neljänkymmenenviiden minuutin päästä vien koiran kaupunkiin. Pelottaa hieman. Mutta kyllä se siitä.

Musta on hauskaa kun nykyään aina ihmiset ihmettelee, että onko mun hiukset oikeasti näin kiharat, kuin ne on silloin kun olen suihkun jälkeen jättänyt ne kampaamatta. On ne.

Mä siivosin! Se on kyllä vaarallista. Tai siis Vilelle on vaarallista, kun minä siivoan. Sain taas kauhean raivokohtauksen, kun niitä sen papereita on oikeasti joka paikka täynnä. Ei luulisi olevan niin kamalan ylivoimaisen vaikeaa kerätä ne yhteen kansioon ne kaikki laskut ja muut enemmän tai vähemmän "tärkeät" paperit. Jos minä en niille mitään tekis, niin ne lojuis vaan ympäri kämppää koko ajan ja tyyliin koira vetäis ne naamaansa ja sekin ois mun vika kuulemma. Ja sitten se valittaa että kun ei löydy työtodistuksia. Johtuiskohan se siitä, kun ne paperit on ihan sekasin joka paikassa. ARRRRRRRRGHHHHH. Sanoin sille tuosta puhelimessa ja se oli taas niiiiin ärsyyntyneen kuuloinen. Vittu joo. Muutan kohta muualle jos ei se ala ryhdistäytyä.