IRC-Galleria

AAAAA mun uus korsetti on ihana! Se on miljoona kertaa ihanampi kuin odotin että siitä tulis. Virheet ei näy juuri yhtään kun tää on mulla päällä, ja joka ikinen sirkka onnistui paremmin kuin hyvin. O_o Kiristää ihanasti <3. Paan kuvan täs pian jos tuo onnistui. Niin ja tää on nyt sitte kerrankin nyöritetty oikeaoppisesti, ja hoksasin että miksi siinä on järkeä. Koska se on niin paljon helpompaa! Ostin ensin koululta nyörin, mutta se ei kestäny kiristystä vaan meni poikki, ja koulun jälkeen kävin sitte Eurokankaassa ja ostin sieltä neljä metriä tollasta nyöriä. Poltin siitä päät ja pujottelin. Se myyjä oli huvittava siellä, ku se ei vissiin oikeen tienny mistä se puhu. :D "Ai niinku solmimisnauhaksi?" kun kysyin että kestääkö se nauha korsetissa. Ja sitte se sano jotain että "no jos sulla menee se naru sellasten niinku pienten metallirenkaiden läpi..." oisko ne sirkkoja? Tai purjerenkaita? :D Mut en viittiny huomauttaa. Ja päihin ois kuulemma pitäny tehdä solmut, mutta ehkä toi polttaminen on kumminkin parempi vaihtoehto.

Ilmeisesti mennään Keskiselle lauantaina. Joukon tarkempaa koostumusta en vielä tiedä, mutta ainakin nää perustapaukset, minä Tommi Senni. Sain päähäni sellasen idean, kun mulla on se kahdenkympin lahjakortti ja vähän niinkun lupasin jo Sennille että se saa käyttää sitä. Ja sitte ku Keskisellä on niitä kaikkia pitsejä, joita en oo vielä muualla nähny, niin aattelin tsekata niitä. 8) Ja, no, ehkä jo pelkästään sen automatkankin takia siinä seurassa. :D

Sarjassamme "Sari ei koskaan puhu itsekseen".

"No vittu jaksaako lähteä lenkille?"
"No vittu ei kyllä jaksa."

"Puheet korsetin vaarallisuudesta liittyvät usein historiaan. Esimerkiksi 1700-luvulla naiset puettiin jo pienenä korsettiin ja sisäelimet eivätkä kylkiluut mahtuneet kasvamaan oikein, vaan saattoi käydä niin, että esimerkiksi kylkiluut kasvoivat ristiin. Tällä ei ole mitään tekemistä nykyajan kunnollisten korsettien kanssa, eikä etenkään aikuisiällä aloitetun korsetin käytön kanssa - kylkiluut ovat jo kasvaneet täyteen mittaansa sekä jäykistyneet, joten kyseistä tilannetta ei voi tapahtua. Alimmat kylkiluut pysyvät taipuisina läpi elämän, joten vyötäröä saa silti muokattua kapeammaksi. Istuvaksi ja omistajansa mahdolliset epäsymmetrisyydet huomioon ottaen tehdyt korsetit eivät vaaranna käyttäjänsä terveyttä, mutta täytyy muistaa että väärin käytettynä mikä tahansa on vaarallista. Korsettia käyttäessä on erityisen tärkeää kuunnella itseään ja kehoaan, liian nopeasti ei saa kiristää korsettia liian tiukaksi - keholle pitää antaa aikaa totuttautua uuteen paineeseen vyötäröllä!

Kunnollinen, istuvaksi tehty korsetti ei satu. Pienen pientä vyötäröä ei saada aikaan hetkessä, se voi olla jopa vuosien harjoittelun tulosta. Kun maltetaan kiristellä rauhassa, hyvinkin pieni vyötärö on täysin kivuton ja korsetissa on lähinnä mukavan tukeva olo. Huonosti istuvat korsetit voivat kylläkin tuntua epämukavilta päällä tai jos on kiristetty liian paljon liian nopeasti. Korsetti ei saisi sattua päällä, mutta pientä puristusta on kestettävä. On siis erittäin tärkeää kuunnella omaa kehoaan (tätä ohjetta ei voi toistaa liikaa), mikä kiristys tuntuu hyvältä ja milloin kannattaa löysätä."

NI!

Lainaukset Belle Modesten korsettiliikkeen sivuilta, www.bellemodeste.com.

Hitto mikä koulupäivä mulla tänään. 8D En oo oikeasti ikinä ollu noin pihalla opetuksesta ja muista tapahtumista ku tänään olin. Piti aina välillä ravistella itteään henkisesti, että tajusin taas koittaa keskittyä kaavoihin enkä ajatuksiini. Koko ajan tuli sellanen ilkikurinen hymy naamalle ihan väkisinkin. Ja sitte tosiaan tuijotin tyhjyyteen ja Reetan ääni silleen hiljalleen häipyi mun tajunnasta. xD Tuli melkeen huono omatunto. Mut ei oikeastaan kerenny, kun sitten taas ajattelin asioita ja eksyin itse asiasta metsään. Sain kyllä tehtyä kuosittelut ihan kunnialla. :D

Mut sain korsetin melkeen valmiiksi! Enää vittumaisin osuus jäljellä. Sirkat. Mut kattelin vähän että miltä se ehkä näyttää sitte valmiina kiristettynä mun päällä ja pidin näkemästäni. Runsaasti. Turkoosi ei ehkä ole ihan mun väri, mutta. Voin tehdä lisää korsetteja! :D Opin taas tuotakin tehdessäni kyllä vaikka ja mitä. Kuten esim sen, etten enää ikinä laita satiinia vuorikankaaksi. Saa kelvata jos on välivuori ja vuori samaa kangasta, tai sitte välivuori jotain pellavaa ja vuori ohuempaa puuvillaa. Mut ei mitään satiinia, eieieiei. Painajaismaista. Se päällikangaskin on kyllä satiinia, mutta se on ehkä hiukan laadukkaampaa kuin vuori ja se sentään pysyy paikallaan. Opin myös sen, että mittapysyvyys on maailman tärkein asia vaatteita tehdessä. Kaavoja tehdessä, leikkuussa, ompelussa, saumanvaroissa. Kaikessa. Jos sössii sen yhdessä vaiheessa niin loputkin on varmasti pielessä.

Oon muuten laihtunu, kun tää Hell Bunnyn korsetti ei enää kiristä senttiäkään mun vyötärönympäryksestä. Se vaan silleen "muotoilee". U know? Mut tää on liika löysä mun makuun. Ja liian vähän luita. Ei tässä oo kuin kahdeksan. Siinä joka on pian valmis, on kaksitoista luuta. 8)) Plansetin vähän kusin, kun en muistanu että kuinka se toinen puoli tulee kiinni, mut se jää sinne piiloon se ruma reuna sitte kun se on päällä. Eikä haittaa käytössä.
Laihtumisesta puheen ollen, painan enää 57 kiloa. O_o Fucking weird. Ja joskus painoin hitto 63. Vois pitäytyä tässä kunnossa, I kinda like it.

Aijoo, ja meidän sakset tuli. Kun tilattiin siis koko luokka kangassakset ja sai tilata pienempiäkin saksia. Maksaa 19,30€ muistaakseni ne sakset. Mun piti vikistä äitiltä rahat niihin, koska mulla on eilisen vuokraosallistumiseni jäljiltä vain 2€ tilillä. Kävin siis automaatilla koulun jälkeen ja huomenna olen uusien saksien onnellinen omistaja. Kävin myös kirjastossa, mutta siellä ei ollut ainuttakaan Anne Ricen kirjaa. Cunninghameja en jaksanut tsekata, koska sen hyllyn juuri siinä kohdassa seisoi joku vanha mies, joka näytti erittäin hidasliikkeiseltä. En siis jaksanu venata että se liikkuu. Ja siellä oli sairaan kuuma. Kaupungilla kävellessäkin tuli sellanen hassu virne naamalle. Mutta se johtuikin enimmäkseen saapuvista tekstiviesteistä. :D Toivottavasti kukaan vastaantulija ei luullut, että olin jostain syystä vahingoniloinen. Yks mummeli kyllä varmasti luuli. Tuijotti mua niin murhaavasti. Noo.


Aamulla luulin myöhästyväni linkasta, koska keskityin liikaa laiskotteluun. Olin väärässä, ehdin loistavasti. Mutta niinhän se kyllä on, että elämässä ehtii mitä vain jos ei hosu.

Nukuinpas erinomaisesti. Liian vähän, mutta hyvin kuitenkin. Heräsin levänneenä ja - taas - hymyillen. Onko juuri mikään parempaa kuin huomata herätessä olevansa onnellinen? Tai siis se on yks niistä elämän parhaista asioista. Toinen sitten se, kun joku rakas ihminen on ihan yhtä onnellinen.

Ulkona on synkkäää. Pitää kävellä keskustaan, hrr. Toivottavasti ei oo kauheen kylmä. Enkä viitti ottaa soitinta mukaan, koska mun huget kuulokkeet varmaan kastuu tuolla.

Mut vois vaikka syödä aamupalaa. Terkkuja darlingeille. ;D




why be shy?
why be humble?

Kakko. sanoo (21:36):
Noniin mä onnistuin.
Sentrifugi sanoo (21:37):
hienmoa
Kakko. sanoo (21:37):
Hienmoa?
Sentrifugi sanoo (21:37):
hinduskuluumu
Kakko. sanoo (21:37):
Arvelinnii.

Oon vissiin vähän muuttunu tai jotain, kun VIIME AIKOINA (oh honestly) oon kirjoittanut päiväkirjaani noin sata kertaa että "mitä vittua oikeesti" aiheena joku asia, jonka olen tehnyt. Erittäin epä-sarimaista käytöstä myös VIIME AIKOINA. Mutta guess what? Se on ehkä parasta ikinä. :D On parempi että mulla on hauskaa ja voin olla oma itseni, kuin että ns. laskisin alleni jo ajatuksesta että myöntäisin ajattelevani kyseenalaisia asioita.

Voi vittu, iskä selitti just nukahtaneensa joku päivä vessanpöntölle. xD

Aamulla heräsin hymyillen ja makasin vaikka kuinka kauan tuijottaen idioottimaisesti tyhjyyteen ja kuunnellen musiikkia. Sitten kun pääsin ylös niin tein aamurutiinejani lievän sekaisessa mielentilassa. Päivemmällä huudatin huoneessani Voltaa ja siskot hengas mun kanssa. Nyt tosiaan täällä iskällä ja mietin, pitäiskö tuonne Placebon keikalle lähteä. Mutta enpä tiedä. Veikkaan että jos tuhlaan viimeiset roposeni siihen, niin The Mars Volta saa päähänsä tulla ens viikolla Suomeen ja mä myyn itseäni kadulla että pääsisin sinne. Tyylillä.


Melko sateista. Tänään Seinäjoelle eikä kyllä kiinnosta kauheesti. Tai siis. Kuten kerroin aamulla päiväkirjalleni: "haluaisin vaan oman asunnon, jossa voin vaikka pitää orgiat jos siltä tuntuu, eikä kellään ole siihen mitään sanomista".

Aww, Nellalla on päällä mun tekemä haalari. :D:D Joo, Nella on vissiin pikkusysterin nimi.

Nukuttaa niin että näköä haittaa, enkä siltikään voinut olla tulematta koneelle. En saanut muutamaa tosiasiaa pois ajatuksistani ja lisäksi halusin kirjoittaa. Kuten aina. Nyt ei edes haittaa, koska Minna nukkuu Satun vieressä sen sängyssä. Mä nukun siis omassani joskus kun sinne menen.

Tekis joskus mieli sanoa Brian Molkolle, että "turpa kiinni, et sä saa tietää noin hyvin miltä musta tuntuu". Kun se tuntuu tietävän sen nykyään joka kerta kun kuuntelen Placeboa. Tai vitustako mä tiedän kuka ne lyriikat kirjoittaa, mutta Brian ne laulaa. Ja sen ääni on lohdullisinta ja lohduttominta mitä voi olla maallisessa maailmassa.

Shivers.


And I'll run faster still.

Yks nainen siunas mut (ja Minnan) tänään ja tuli siitä ehkä autuain olo ikinä. Niin ihanan rauhallinen ja tyytyväinen ja seesteinen. Oonkin lähinnä hymyillyt siitä asti.

Tässä joskus Tommille viettämään iltaa with Minna, Senni, Esa, Tuomo, Tommi. Kai ne nuo oli. Ostin yhden siiderin, se saa riittää. Minna osti sitte vähän enemmän itelleen. O_o Mut kai mä siedän sitä. Onhan mulla ne muut siellä apuna. :D Mutta ihanaa päästä kavereiden kanssa rentoilemaan ja räkättämään. Nami.

Nukuin huonosti sohvalla ja herätessä oli joka paikka kipeä. Niiice. Herättyäni luin ensi töikseni muutaman sivun paperipäiväkirjastani ihan vain tietääkseni mikä oli unta ja mikä ei. Tulos ei yllättänyt. Tuntemukset aiheesta sen sijaan kyllä. Olin illalla kirjoittanut, että yksi mun ominaisuus vituttaa mua suuresti. Aamulla pidin sitä lähinnä hyödyllisenä. Sitten luin loppuun kirjan, joka on ollut paksuutensa suhteen vähän turhan kauan kesken. Miehet jotka vihaavat naisia. Tämä kirja siis. Olihan se aika hyvä. Mutta ei nyt herättänyt mitään suurempia tuntemuksia. Note to self: mene kirjastoon Seinäjoella ja lainaa sieltä Vampyyri Lestat ja joku Michael Cunninghamin mahtava kirja. Lue ne. Kerro niistä jotain.

Hyi että on ällöttävät hiukset mulla tänään. Ihan likaiset ja näyttää typeriltä, kun niitä on leikattu ja latvat kääntyy omituisiin suuntiin. Ehkä ne siitä kun ne pesee. Jos kerkiäis käydä saunassa vaikka illalla sitte. Aaah ois ihanaa. Ensin joku kauhea Kakonrääkkäyshikilenkki ja sitte venytellä ja suihkuun ja saunaan ja nami. Oon sitä paitsi niin nätti aina kun oon ensin harrastanu liikuntaa ja sitte käyn kuumassa suihkussa. Sitä tulee tehtyä joskus ihan vain siitä syystä, että näkisi itsensä niin kauniina. :D

Käytiin Satun kans kirkonkylässä. Se haki maalia ja minä istuin autossa fiilistelemässä DJBB:tä. Ja ostin jäätelön, jota myyjä ei meinannut saada myytyä mulle. Kun se viivakoodi oli vähän piilossa. Mut onnistu se sitte kuitenkin. Ja se oli ihan omituinen jätski kyllä muutenkin. O_o Kingis minttu ja se keskiosa se suklainen, niin se oli ihan vintturassa siellä, eikä melkeen ollenkaan kiinni siinä tikussa. Ja sitte se oli päästä sellanen kiekura. xD Ja kuorrutus näytti siltä, että se oli sujahtanut ylöspäin sen jätskin pinnalla. Mutta hyvää oli, ei siinä mitään.

Niin tosiaan, oli tarkoitus nukkua täällä Minnan huoneessa, mutta jotenkin mieli muuttui illalla. Syystä että. Istuin tässä mesettelemässä Tommin kanssa ja sitten se meni nukkumaan ja lojuin vielä hetken koneella. Niin sitte yhtäkkiä tuolta näytön alta hiippailee sellanen AIVAN VITUN ISO lukki. Koko hämyheikin halkaisija oli varmasti ainakin 5 senttiä. Ne jalat oli todella kuvottavat, kun ne oli niin pitkät. Lukeissa inhottavinta on se, että niiden etenemisestä ei kuulu minkäänlaista ääntä ja kun tuntuu että ne ei pysähdy ikinä, vaan vain muuttaa suuntaa välillä. Niin sitte mun oli tarkoitus nitistää se hämyheikki, mutta en enää löytänyt sitä kun olin toipunut järkytyksestäni ja hakenut nitistysvälineen. Eli se on varmaan edelleen täällä jossain, mutta am not worried. Kunnes se sitten kiipii mun päälle tai jotain. Hrr.

Vois syödä hiukkasen aamupalaakin. Satu tarjos jo kahviakin, mutta kieltäydyin koska yritän pitäytyä kupposessa per päivä ja mä luulen että mun tekee taas yöllä mieli kahvia tänään. Mulla ei oo kyllä nälkä, mutta kai sitä jotain pitää syödä. Tai sitten ei. Mua ahdistaa, kun ei ole mitään kirjaa kesken. Pitää kysyä äitiltä, onko sillä lisää luettavaa mulle. Tai onhan sillä noita muumikirjoja ainakin, mutta nyt on ehkä vähän toisenlainen fiilis kuin muumikirjafiilis. Lievästi sanottuna.


Ei tunnu lauantailta. Tuntuu pikemminkin perjantailta. Tai joltain lomapäivältä.