IRC-Galleria

(En olisi uskonut, että jonain päivänä repeän mun ja äitin mesekeskustelulle ja kopioin sen tänne, mutta sitä nyt on VIIME AIKOINA tullut tehtyä aika monta "en olisi ikinä uskonut" -asiaa, joten.)



ImpiLempi sanoo (19:13):
Onko sulla rahaa että pärjäät ? olisin ny vaan justiin pankissa.
Kakko. sanoo (19:13):
No ei mulla rahaa oo mutta kyllä mä pärjään.
ImpiLempi sanoo (19:14):
Aha
Kakko. sanoo (19:14):
No se on totuus. : D

Good morning, Seinäjoki.
Ulkona on kolme astetta pakkasta, yippee. Enkä jaksa pukeutua erityisen lämpimästi, koska iltapäivällä on taatusti kaksikymmentä astetta lämmintä, jos ei enemmänkin. Ainakin eilen tuntui aikamoiselta helteeltä, kun istuin ulkona auringonpaisteessa odottamassa kyytiä kotiin.

Huomisesta tulee aika mielenkiintoinen päivä. Pitää ottaa kouluun mukaan kaikki matkatavarat ja sitten pitää keritä puoli kahden junaan ja koulu loppuu siis yhdeltä. No, ehkä ehdin. Se on vähän pakko. Ehkä meen kerrankin paikkarilla. Tai jotain. Kun en tiiä mahdunko taaskaan Sonjan autoon. Eilen en mahtunut. Enkä haluais laskea sen varaan sitä, että ehdinkö junaan. You never know. Jos muitakin tyyppejä menee paikkarilla joka on ajoissa asemalla, niin sitten mä voisin vaikka uskaltaa mennäkin sillä. Noh sitten junalla iloisesti Kauhavalle ja sitten voinkin pyörtyä kun sinne pääsen. Senni voi varmaan arvata miksi mä pyörryn. Mutta muut saavat tuskailla tietämättömyydessään, koska it is not the time yet.

Tänään tehdään vissiin jotain kauluksia neljään asti with beloved Johanna. Toivottavasti ei ole kovin kamalaa. No, Johanna on kyllä yleensä aika kamalaa. Mutta toisaalta mä olen iloisemmalla tuulella kuin yleensä oon sen tunneilla ollut, niin ehkä mä voisin sietää sitä. Tänään pitää myös käydä ostamassa junalippu huomiselle, koska huomenna ei todellakaan ole aikaa ja koska inhoan sitä kun pitää ostaa junasta se lippu. Kaikki menee aina pieleen. Jos mä nyt sitte vielä muistaisin tänään ostaa sen lipun. Mun piti eilen käydä kaupassa ja ostaa ruokakermaa ja nenäliinoja, mutta näinpä taas. En muistanu koko asiaa. Vähän jotain muuta vissiin koko ajan mielessä kuin olennaisia asioita. Tai siiis. Onhan ne asiat mitkä mulla on mielessä mulle itelleni olennaisia, mutta jos ajatellaan että mun pitäisi kyetä järkevään kanssakäymiseen toistenkin kanssa, niin. :D

Sanoinko mä jo eilen siitä että puhuin opolle? Taisin mä sanoa.

Oli vähän hidas aamu tänään kyllä. Heräsin tuntemattomasta syystä jo puoli kuudelta eikä kauheesti nukuttanut sen jälkeen. Mulla oli kyllä jostain vielä tuntemattomammasta syystä herätessä sellainen olo, että mun käsi oli joku vitun palapeli. O_o Mutta niin. Iskältä tuli vastaus yöllä lähettämääni viestiin siinä vähän ennen kuutta ja mua huvitti, koska mun hieno selitys meni sittenkin läpi ilman lisäkysymyksiä. Sitten mä nousin ylös ja olin aika fucking tokkurassa. Söin aamupalankin ihan älyttömän hitaasti. Kuuntelin Placeboa pöydän ääressä ja se kuulosti mahtavalta, koska oli niin hidas olo ja ympärillä niin hiljaista.


Selittäisin mielelläni lisääkin todella jännittävästä (not) aamustani, mutta nyt täytynee lähteä käpyttelemään tonne keskustan amikselle. Tsau.

Mihinkähän galleria oikeen piilottaa noita videoita? O_o Oon lisänny mielestäni jo viis, mutta tuolla näen vaan kolme. Ja kuitenki Senni pysty kommentoimaan toiseen sellaseen joka ei näy mulla itellä. Woot? Näkyykö ne sitte muille?

Ai joo muuten, ykköselle tuli tänään toinenkin poika, woo! Käväs meidän luokassakin kun Tuire esitteli osastoa sille. Samaa kaliiberia se oli kuin Aatukin (se ensimmäinen poika). Ulkonäöllisesti siis.

Mun pitäis aikalailla värjätä hiukset. Ehkä tässä joskus. Mä kyllä vähän niin kuin sovin itseni kanssa, että teen sen vasta sitten kun olen ensimmäistä iltaa uudessa asunnossa. Mutta ei olis ensimmäinen kerta kun rikon itselleni tekemäni lupauksen. Kuten eilen se lenkille lähteminen. Sujui hienosti. : D Mut itseään voi onneks aina vähän kiusata, koska siitä ei kärsi kukaan muu kuin minä itse. Ihmeellistä, eikö totta? Voi vittu joo. Ja siis blondiksi värjätä, aiheessa pysyäkseni.

Skolessa ostin ne uudet sakset ja voi että ne leikkaa ihanaisesti. Leikkasin niillä tänään jotain hiton pöytäliinoja, mitä pitää tehdä sinne Törnävän ala-asteelle verhojen lisäksi. Olispa ne jo pian poissa päiväjärjestyksestä. Ei jaksais enää. Vaikken oo edes ommellut niitä kuin viimeksi keväällä, mutta silti ahdistaa kun ne on koko ajan Reetalla puheenaiheena. Skolessa myös kuositeltiin vähän lisää hihoja ja mä en ole vieläkään selvillä, että minkä hihan mä laitan siihen mun piraattitakkiini. Ei niinkun mitään käsitystä. Raglanhiha olis tietysti ihan ookoo, mutta sitte taas mietin että sopiiko se piraattitakkiin ja että onko se liian helppo. O_o Dunno. Ehkä mä jonkun kimonon siihen vetäsen ja kusen koko takin sen takia.

Meni taas aamu hienosti, arrrr. Piti pyytää Villeä viemään mut kouluun ja myöhästyin silti, koska tuo raivostuttava siltä saamani kelloradio ei vaivaudu aina välilllä herättämään aamuisin. Heräsin kymmentä vaille kahdeksan. Olin hetken aikaa autuaassa mielentilassa, sitten katsoin kelloa, sitten olin että wtf? ja sitten nousin ylös ja laadin toimintasuunnitelman. Ehdin jopa pestä hampaat hienon suunnitelmani ansiosta. xD Hiukset oli onneksi ihanat, ne oli täydellisesti jo siinä vaiheessa kun nousin sängystä. Tällanen bed head. Kiharaa ja pörröä ja muutama suortuva valahtaa välillä silmille. Varmaan aika saaneen näkönen, vai mitä Senni? :D:D Aika outoa, että nää on pysyneet tällasina koko päivän. Yleensä ne lässähtää jossain välissä. Mut toisaalta nyt ne oli pörrössä ihan omasta takaa, en ollu tehny niille mitään. Paitsi nukkunut. Ja nähnyt hyviä unia. En muista mitä, mutta muistan kuka niissä oli osallisena ja että ne oli miellyttäviä ne unet.

Ai niin, vois kävästä Livejournalissa ja katsoa kuinka moni on arvannut oikein.

AAAAA mun uus korsetti on ihana! Se on miljoona kertaa ihanampi kuin odotin että siitä tulis. Virheet ei näy juuri yhtään kun tää on mulla päällä, ja joka ikinen sirkka onnistui paremmin kuin hyvin. O_o Kiristää ihanasti <3. Paan kuvan täs pian jos tuo onnistui. Niin ja tää on nyt sitte kerrankin nyöritetty oikeaoppisesti, ja hoksasin että miksi siinä on järkeä. Koska se on niin paljon helpompaa! Ostin ensin koululta nyörin, mutta se ei kestäny kiristystä vaan meni poikki, ja koulun jälkeen kävin sitte Eurokankaassa ja ostin sieltä neljä metriä tollasta nyöriä. Poltin siitä päät ja pujottelin. Se myyjä oli huvittava siellä, ku se ei vissiin oikeen tienny mistä se puhu. :D "Ai niinku solmimisnauhaksi?" kun kysyin että kestääkö se nauha korsetissa. Ja sitte se sano jotain että "no jos sulla menee se naru sellasten niinku pienten metallirenkaiden läpi..." oisko ne sirkkoja? Tai purjerenkaita? :D Mut en viittiny huomauttaa. Ja päihin ois kuulemma pitäny tehdä solmut, mutta ehkä toi polttaminen on kumminkin parempi vaihtoehto.

Ilmeisesti mennään Keskiselle lauantaina. Joukon tarkempaa koostumusta en vielä tiedä, mutta ainakin nää perustapaukset, minä Tommi Senni. Sain päähäni sellasen idean, kun mulla on se kahdenkympin lahjakortti ja vähän niinkun lupasin jo Sennille että se saa käyttää sitä. Ja sitte ku Keskisellä on niitä kaikkia pitsejä, joita en oo vielä muualla nähny, niin aattelin tsekata niitä. 8) Ja, no, ehkä jo pelkästään sen automatkankin takia siinä seurassa. :D

Sarjassamme "Sari ei koskaan puhu itsekseen".

"No vittu jaksaako lähteä lenkille?"
"No vittu ei kyllä jaksa."

"Puheet korsetin vaarallisuudesta liittyvät usein historiaan. Esimerkiksi 1700-luvulla naiset puettiin jo pienenä korsettiin ja sisäelimet eivätkä kylkiluut mahtuneet kasvamaan oikein, vaan saattoi käydä niin, että esimerkiksi kylkiluut kasvoivat ristiin. Tällä ei ole mitään tekemistä nykyajan kunnollisten korsettien kanssa, eikä etenkään aikuisiällä aloitetun korsetin käytön kanssa - kylkiluut ovat jo kasvaneet täyteen mittaansa sekä jäykistyneet, joten kyseistä tilannetta ei voi tapahtua. Alimmat kylkiluut pysyvät taipuisina läpi elämän, joten vyötäröä saa silti muokattua kapeammaksi. Istuvaksi ja omistajansa mahdolliset epäsymmetrisyydet huomioon ottaen tehdyt korsetit eivät vaaranna käyttäjänsä terveyttä, mutta täytyy muistaa että väärin käytettynä mikä tahansa on vaarallista. Korsettia käyttäessä on erityisen tärkeää kuunnella itseään ja kehoaan, liian nopeasti ei saa kiristää korsettia liian tiukaksi - keholle pitää antaa aikaa totuttautua uuteen paineeseen vyötäröllä!

Kunnollinen, istuvaksi tehty korsetti ei satu. Pienen pientä vyötäröä ei saada aikaan hetkessä, se voi olla jopa vuosien harjoittelun tulosta. Kun maltetaan kiristellä rauhassa, hyvinkin pieni vyötärö on täysin kivuton ja korsetissa on lähinnä mukavan tukeva olo. Huonosti istuvat korsetit voivat kylläkin tuntua epämukavilta päällä tai jos on kiristetty liian paljon liian nopeasti. Korsetti ei saisi sattua päällä, mutta pientä puristusta on kestettävä. On siis erittäin tärkeää kuunnella omaa kehoaan (tätä ohjetta ei voi toistaa liikaa), mikä kiristys tuntuu hyvältä ja milloin kannattaa löysätä."

NI!

Lainaukset Belle Modesten korsettiliikkeen sivuilta, www.bellemodeste.com.

Hitto mikä koulupäivä mulla tänään. 8D En oo oikeasti ikinä ollu noin pihalla opetuksesta ja muista tapahtumista ku tänään olin. Piti aina välillä ravistella itteään henkisesti, että tajusin taas koittaa keskittyä kaavoihin enkä ajatuksiini. Koko ajan tuli sellanen ilkikurinen hymy naamalle ihan väkisinkin. Ja sitte tosiaan tuijotin tyhjyyteen ja Reetan ääni silleen hiljalleen häipyi mun tajunnasta. xD Tuli melkeen huono omatunto. Mut ei oikeastaan kerenny, kun sitten taas ajattelin asioita ja eksyin itse asiasta metsään. Sain kyllä tehtyä kuosittelut ihan kunnialla. :D

Mut sain korsetin melkeen valmiiksi! Enää vittumaisin osuus jäljellä. Sirkat. Mut kattelin vähän että miltä se ehkä näyttää sitte valmiina kiristettynä mun päällä ja pidin näkemästäni. Runsaasti. Turkoosi ei ehkä ole ihan mun väri, mutta. Voin tehdä lisää korsetteja! :D Opin taas tuotakin tehdessäni kyllä vaikka ja mitä. Kuten esim sen, etten enää ikinä laita satiinia vuorikankaaksi. Saa kelvata jos on välivuori ja vuori samaa kangasta, tai sitte välivuori jotain pellavaa ja vuori ohuempaa puuvillaa. Mut ei mitään satiinia, eieieiei. Painajaismaista. Se päällikangaskin on kyllä satiinia, mutta se on ehkä hiukan laadukkaampaa kuin vuori ja se sentään pysyy paikallaan. Opin myös sen, että mittapysyvyys on maailman tärkein asia vaatteita tehdessä. Kaavoja tehdessä, leikkuussa, ompelussa, saumanvaroissa. Kaikessa. Jos sössii sen yhdessä vaiheessa niin loputkin on varmasti pielessä.

Oon muuten laihtunu, kun tää Hell Bunnyn korsetti ei enää kiristä senttiäkään mun vyötärönympäryksestä. Se vaan silleen "muotoilee". U know? Mut tää on liika löysä mun makuun. Ja liian vähän luita. Ei tässä oo kuin kahdeksan. Siinä joka on pian valmis, on kaksitoista luuta. 8)) Plansetin vähän kusin, kun en muistanu että kuinka se toinen puoli tulee kiinni, mut se jää sinne piiloon se ruma reuna sitte kun se on päällä. Eikä haittaa käytössä.
Laihtumisesta puheen ollen, painan enää 57 kiloa. O_o Fucking weird. Ja joskus painoin hitto 63. Vois pitäytyä tässä kunnossa, I kinda like it.

Aijoo, ja meidän sakset tuli. Kun tilattiin siis koko luokka kangassakset ja sai tilata pienempiäkin saksia. Maksaa 19,30€ muistaakseni ne sakset. Mun piti vikistä äitiltä rahat niihin, koska mulla on eilisen vuokraosallistumiseni jäljiltä vain 2€ tilillä. Kävin siis automaatilla koulun jälkeen ja huomenna olen uusien saksien onnellinen omistaja. Kävin myös kirjastossa, mutta siellä ei ollut ainuttakaan Anne Ricen kirjaa. Cunninghameja en jaksanut tsekata, koska sen hyllyn juuri siinä kohdassa seisoi joku vanha mies, joka näytti erittäin hidasliikkeiseltä. En siis jaksanu venata että se liikkuu. Ja siellä oli sairaan kuuma. Kaupungilla kävellessäkin tuli sellanen hassu virne naamalle. Mutta se johtuikin enimmäkseen saapuvista tekstiviesteistä. :D Toivottavasti kukaan vastaantulija ei luullut, että olin jostain syystä vahingoniloinen. Yks mummeli kyllä varmasti luuli. Tuijotti mua niin murhaavasti. Noo.


Aamulla luulin myöhästyväni linkasta, koska keskityin liikaa laiskotteluun. Olin väärässä, ehdin loistavasti. Mutta niinhän se kyllä on, että elämässä ehtii mitä vain jos ei hosu.

Nukuinpas erinomaisesti. Liian vähän, mutta hyvin kuitenkin. Heräsin levänneenä ja - taas - hymyillen. Onko juuri mikään parempaa kuin huomata herätessä olevansa onnellinen? Tai siis se on yks niistä elämän parhaista asioista. Toinen sitten se, kun joku rakas ihminen on ihan yhtä onnellinen.

Ulkona on synkkäää. Pitää kävellä keskustaan, hrr. Toivottavasti ei oo kauheen kylmä. Enkä viitti ottaa soitinta mukaan, koska mun huget kuulokkeet varmaan kastuu tuolla.

Mut vois vaikka syödä aamupalaa. Terkkuja darlingeille. ;D




why be shy?
why be humble?

Kakko. sanoo (21:36):
Noniin mä onnistuin.
Sentrifugi sanoo (21:37):
hienmoa
Kakko. sanoo (21:37):
Hienmoa?
Sentrifugi sanoo (21:37):
hinduskuluumu
Kakko. sanoo (21:37):
Arvelinnii.