IRC-Galleria

varpa paskas...-.-'

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

> 'Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin
jaloillemme silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään.'<

pär sse
pärssepärsse pärssepärsse pärssepärsse
pärsse p pärsse pärsse pärsse p
pärsse ä pärsse pärsse pärsse ä
pärsse pärsse pärsse pärsse
pärsse r pärsse pärsse pärsse r
pärsse s pärsse pärsse pärsse s pärsse
pärsse e s pärsse pärsse pärsse pärsse e s
pärsse pärsse pärsse pärsse pä
pärsse pärsse pärsse pärsse rs
pärsse pärsse pärsse pärsse se

pärsse pärsse pärssepärssepärsse
pärssepärsse pärssepärsse pärssepärssepärsse
pärssepärsse pärssepärsse pärsse
pärsse pärsse pärsse
pärsse pärsse pärsse
pärssepärsse pärssepärsse pärssepärsse
pärsse pärsse pärssepärsse
pärsse pärsse pärsse
pärsse pärsse pärsse
pärssepärsse pärssepärsse pärsse
pärssepärsse pärssepärsse pärssepärssepärsse
pärsse pärsse pärssepärssepärsse

Rullaa alas
Luota minuun, tämä auttaa sinua.

• Joka ilta joku ajattelee sinua ennen
kuin käy nukkumaan,

• Ainakin viisitoista ihmistä maailmassa
rakastaa sinua.

• Ainoa syy siihen, miksi kukaan ikinä vihaisi
sinua on se, että he haluaisivat olla kuin sinä.

• Maailmassa on ainakin kaksi ihmistä
jotka kuolisivat sinun vuoksesi.

• Jollekin olet koko maailma.

• Joku, jonka olemassa oloa et edes tiedä,
rakastaa sinua.

• Vaikka tekisit todella pahan virheen,
niin siitä seuraa aina jotakin hyvää.

• Kun sinusta tuntuu, että maailma on
kääntänyt sinulle selkänsä niin katso eteenpäin.

• Muista aina tervehdykset, jotka saat.

• Unohda töykeät huomautukset.

• Joten jos olet rakastava ystävä
lisää tämä päiväkirjaasi heti, kun olet lukenut tämän.

Kommentointisi on estetty puoleksi tunniksi floodaamisen vuoksi. Noudatathan jatkossa IRC-Gallerian sääntöjä!

ira sulle noi kirjaimet viel : DD

m
u
m
m
o
n

p
e
r
s
e
: DD

15% kaikista maailman ihmisistä iloitsevat Michael Jacksonin kuolemaa ja pilkkaavat häntä.
Lisää tämä päiväkirjaasi, jos kuulut niihin 85% jotka surevat ja kunnioittavat edesmennyttä
popin kuningasta.

lähtö huomen aamun 5:lt et en tuu sit koneelle vrmaa 10pv : SS
ja hyvää juhannust kaikille en voi sit viestittääkkää ku oon siel jossai : SS no ehk vähä : D mut en paljoo : SS

uus boxxi ^_^
keit messii?
kuvalki?

En halua tehdä tätä
Hankalammaksi kuin on pakko
Tämä on niin kuin sen kuuluukin olla
On niin monta asiaa mitä haluan sanoa
Mutta sinä et vaan kuuntele minua
En halua satuttaa sinua
Sinä et halua satuttaa minua
En voi sietää sinua
Etkä sinä voi sietää minua
Emme voi järjestää tätä
Et voi muuttaa minua
Sano hyvästit
Mikään mitä voisin sanoa ei voi muuttaa mieltäsi, koska
En voi jäädä

Huomenna olen matkalla
Joten älä odota minun olevan nukkumassa sängyssäni
Koska kun heräät
En aio olla siellä
Kaikki mitä sanon
Löydät tien tehdä sen
Kuulostaa kuin olisin syntynyt eilen
Kaikki mitä kiristit minua
Ei tarkoittanut mitään
Joten lähden
En halua satuttaa sinua
Sinä et halua satuttaa minua
En voi sietää sinua
Etkä sinä voi sietää minua
Emme voi järjestää tätä
Et voi muuttaa minua
Sano hyvästit
Mikään mitä voisin sanoa ei voi muuttaa mieltäsi, koska

Tämä on viimeinen yö
Jonka vietän kotona
Eikä se kestä liian pitkään
Erota sinusta
Ei kestä kauan selvitä sinusta
Olen poissa

ääk mä tulin just jumbooosstt!!! mää haluuuuUUuuUUuun jäädä asuuUuu jumbooooOoooOoo!!!<3333 jjeeii sain just kaikkee IHQ!! : DD jjoo en leiju yhtää... : DD