IRC-Galleria

Pätkä The Melancholy of Haruhi Suzumiya romaanista. Kyonin ja Yukin välinen keskustelu.

"Excuse me, but where are we going?"
It was late, but I had to ask. Nagato, who was walking slowly along the corridor, replied:
"My home."
I stopped at once. Wait a minute! Why is Nagato taking me to her home?
"Don't worry, there's no one else inside."
Wait, what's that supposed to mean?

Aika mielenkiintoinen.....

HARUHI SUZUMIYA:
"Normal humans don't interest me. If anyone here is an alien, a time traveler, slider, or an esper, then come find me! That is all."

Upon hearing that, I couldn't help but turn around.

She had long and slender black hair. Her cute face was filled with daring and challenge as the rest of the class stared at her. Her seriousness and determination shone through her glinting eyes and long eyebrows. Her small lips were tightly pursed. This was my first impression of this girl.

I still remember how gleaming her white throat was— she turned out to be quite pretty.

Haruhi, with her provocative eyes, scanned the class slowly, stopped to glare at me (I had my mouth wide open), and then sat down without so much as a smile.

Was she trying to be dramatic?

MIKURU ASAHINA:

"Let me introduce her: this is Asahina Mikuru-chan."

I automatically turned and observed Asahina Mikuru: she has a small body and a face that could easily be mistaken for an elementary school student. Her brown hair is slightly curly, hanging over her back. Her pair of large puppy dog eyes give out a "please protect me" aura. Her half-opened lips reveal a row of white ivory-like teeth that, coupled with her small face, create a perfect combination. If she were given a magic wand with a shiny jewel, she might even transform into a little fairy! Aargh~, what the hell am I thinking about!?

YUKI NAGATO:
She was a girl with glasses and short hair.

Haruhi was already this loud. The girl, however, didn't even lift her head once. Apart from occasionally flipping the pages with her fingers, she appeared stationary, completely ignoring our presence. It seemed that this girl was strange as well!

She had pale skin and an expressionless face. Her fingers were moving rhythmically like a robot. Just covering her pretty face, her short hair made one want to take off her glasses for a clearer view. She gave the impression of an inconspicuous puppet. In other words, a mysterious and expressionless weirdo!

Perhaps noticing my intrusive observation, the girl suddenly lifted her head and pushed the nose bridge of her glasses up with her fingers.

I saw her deep-colored eyes staring at me from under those lenses. Neither her eyes nor her lips showed any expression at all, almost like a mask. She was different from Haruhi—her face is the kind that fundamentally shows no sign of emotion.

"Nagato Yuki."

Her tone suggested that her name would be forgotten by most people within three seconds of hearing it.

Nagato Yuki stared at me for a moment; then as if losing interest, she turned her attention back to her book

Jos välität minusta, laita minulle "<3"
Tarkoituksena on vain saada tietää, kuinka moni välittää.
Kopioi tämä päiväkirjaasi, niin näet ketkä kaikki välittävät sinusta

Teru no Uta

Yuuyami semaru kumo no ue itsumo ichiwa de tonde iru
Taka wa kitto kanashikarou
Oto mo todaeta kaze no naka sora wo tsukanda sono tsubasa
Yasumeru koto wa dekinakute

Kokoro wo nani ni tatoeyou taka no youna kono kokoro
Kokoro wo nani ni tatoeyou sora wo mau youna kanashisa wo

Ame no sobo furu iwakege ni itsumo chiisaku saite iru
Hana wa kitto setsunakarou
Iro mo kasunda ame no naka usumomo iro no hanabira wo
Medete kureru te mo nakute

Kokoro wo nani ni tatoeyou hana no youna kono kokoro
Kokoro wo nani ni tatoeyou ame ni utareru setsunasa wo

Hitokage taeta no no michi wo watashi to tomo ni ayunderu
Anata mo kitto samishikarou
Mushi no sasayaku kusahara wo tomo ni michiyuku hito dakedo
Taete mono iu koto mo naku

Kokoro wo nani ni tatoeyou hitori michiyuku kono kokoro
Kokoro wo nani ni tatoeyou hitori bocchi no samishisa wo

Ei löydy äikänkäsikirjaa mistään eli en voi tehdä läksyjä saati sitten kokeeseen (eli näillä näkymillä reputan), Kastuin kunnolla kun tulin kotiin hyppytunnilla eli siinä joskus kello yhentoista pintaan eivätkä ne vaatteet oo vieläkään kuivuneet. Jouduin ottamaan toisen takin kun menin takasin koululle ja se ei sitten pitänyt tuulta yhtään. Jalat on ihan kylmät eikä sen takia voi kyykistyä mikä taas vaikeuttaa käsikirjan etsimistä. Kaikki on vaan niiiiiiiin huonosti kuin vain voi olla. Ai niin muistinkos mainita että pitäisi ettiä kahta työpaikkaa ja että ensi viikolla on koeviikko ja illat täynnä ohjelmaa. Että tällä mennään.

Heräsin kello kuusi aamulla ja sen jälkeen torkuin huoneessani katsoin kolmekertaa kelloa 6.17 OK muuten ihan hyvä mutta MP3 oli tiltannu tuolloin eli kello oli oikeasti jo kahdeksan pintaan kun tunti alkoi klo 8.05 ja matkaan menee aina 30 min. Niin ja sitten menin vielä myöhästymään klo 13 tunnilta....

Onneksi tämä päivä on ohi ja huomena pääsee lenkille. (MITÄ MÄ OIKEIN KIRJOITAN???)

"It´s okay, I´m a role player"
maanantai, kesäkuu 18, 2007, 10:47

Kokkola, juna-asema

Kolme tyttöä (~16v) istuvat penkillä.

Tyttö 1: Ja sit se osottikin mua aseella ja sano et "luovuta ne asees suosiolla", miettikää ny! En oo nähny tyyppiä kolmeen vuoteen, halitaan ja pussataa ja sit se osottaa aseella! Olin hetken ihan paniikissa!
Tyttö 2: No mitä sä sitte teit?
Tyttö 1: No juoksin uuden mieheni luo ja se sit suojeli mua ja tappo sen.

Viereisellä penkillä n. 30v. nainen tuijottaa tyttöjä kauhistuneena. Kolmas tyttö huomaa naisen katseen ja sanoo naiselle: Ei hätää, ne on larppareita.