IRC-Galleria

En ole täysin varma
- mikä firma
- mitä teen
- missä olen
- paljonko saan
- milloin aloitan

Jouduin lusikoimaan ulostettani sen takia, leikkaamaan kynnet ja luopumaan lävistyksistäni hetkellisesti ainakin.
Huoh mitä uhrauksia mutta kaipa siitä saa jotain kuvaa mitä kuuluu työhöni..

Hirvittävän tylsä päivä. Ajateltiin että pukeuduttaisiin Willlen kanssa pissiksiksi ja lähdettäisiin kerjäämään meile hakijaa Alkon edestä.


Tapahtuispa jotain kivaa<3

Valvominen ei ole tervettä.
Huippaa, päätä särkee ja jalat pettää alta.
Tehosta vaikutusta juopottelemalla!

Kaiza ei suosittele.

Se oli parempi kuin osasin odottaa.
Olen vaan kyllästynyt esittämään jotain mitä en välttämättä ole, enää..

but thanks pepsi<3

Krapula ja sydänsuruista kärsiminen ovat lähes samanlaisia tilanteita.
Toiset hautautuvat tunneiksi sänkyihinsä piiloon ja odottavat kivun loppuvat. Hiukan arastellen, pikku hiljaa, he uskaltautuvat ulos punkastaan kantabaariin ja taipuvat tarjoukseen.
Jotkut pelkäävät niin paljon krapulaa että eivät juo.
Toiset taas estävät krapulan tarttumalla uuteen pulloon.
Kätevää.

Krapula tulee mutta minä määrään päivän; kunpa se toimisi sydänsuruissakin.

Miksi juuri pestyt koirat riehaantuvat hiekkakentillä niin että ne ovat varmasti kuivuessaan pölyisiä?
Miksi koirat muuttuvat maagisesti julkisilla paikoilla kusipäiksi?
Miksi juuri silloin pitää alkaa uhittelemaan kun kuljetaan alueella jossa koirat ovat kiellettyjä?
Miksi pitää tapella kun minä voitan kuitenkin?
Miksi?

Täysin turhaa energian kulutusta.

- Tostostorstaina leivotaan kalakukkoa.
- Korvani sisällä asuu joku.

Hmm...

Käytiin eilen Willen kanssa apparalla. Ajateltiin oikoa hiukan.
Eksyttiin poliisikoiralaitoksen koulutuskentälle ja vyöryttiin nöyränä 60 asteen kulmassa mäki alas.

Ja lukittu pyöräni pöllittiin suljetulta pihalta juhannuksena.
Tämä oli jo 5 tai 6 kerta kun multa pöllitään pyörä.
Miten voi olla vittu mahdollista..
Saatana.

Haluuuuun Tampereelle<3 :)

Riisuin vaatteeni, täysin vapaaehtoisesti.
Sain dvd:n omistuskirjoituksella, "Haluatko pornotähdeksi 3".

Taas hävettää mennä Hanniin.

Tulen töistä kotiin niin ovelta ensimmäiseksi kasvoille pamahtaa viinan lemu.
Vilkaisu sivulle valaisee jo hieman enemmän kokonaiskuvaa, koko lattia lasin sirpaleissa ja humalaisen naisen itkuista huutoa. Suuntaan keittiöön ja varon verijälkiä. Koputan kämppiksen oveen ja kysyn mitä helvettiä on tapahtunut..
"Häh? En mä tiiä, mä oon vaan meikannu täs"

Varsinaista perhe-elämää meilläkin.

Hannin vaarallisen halvat salmarit herättivät minussa outoja asioita esiin:
- Osaan kiipeillä lyhtypylväisiin ja heliumilmapalloilla saan tasa-painoni toimimaan.


Mutta tänään tapahtui jotain mitä ei ole koskaan ennen vielä sattunut minulle.
Astuin naulan päälle.
Se upposi ja syvälle.
Tarvitsen hoitoa.

Hiukset ovat oranssit eivätkä punaiset.
fuck

Ja kaikki seurustelee. Paitsi minä.
fuck

Huomenna töitä ja kalja maistuu.
fuck

Heroiini on kadonnut eikä tule kotiin.
fuck

Aloitin tän poraamisen yli tunti sitten enkä osaa lopettaa.

Mietin sitä päivää.
Mietin mitä olisin voinut tehdä toisin ettei niin olisi tapahtunutkaan.
Mietin meitä ja mitä meillä olisi voinut olla.

Puhelin meni paskaks ja Joel oli oikeassa; parempi ettei niitä viestejä ole enää. Ei ole numeroakaan mihin lähettää nyyhkyviestejä ja tietää ettei niitä kukaan saa.
Kuitenkin kaikista eniten satuttavat kaikki muistot jotka eivät katoa tai pyyhkiydy pois.

Myisin vaikka sieluni saadakseni Hannen takaisin.