elämä.. taas sitä on koettu. sydän sirpaleina eikä ole yhtään lohduttajaa. kaikki on tyhjää, jäi vain suruja ja murheita.
synkkyys valtaa mielen ja sitä toivois olevan jossain kaukana.
mitä sitä tekis.. vaivunko masennukseen vai yritänkö vähäisillä voimilla yrittää jatkaa eteenpäin?
kaipaan nyt lohduttajaa, mutta sitä ei näy..