Sä olet niin kuin kuu, päivät piilossa yötkin yksin.
Umpikujilla näillä sä oot tottunut taisteluihin.
Sä olet niin kuin jää silti hauras ja särkyvä,
mut sä et pelkää sirpaleita sillä niissä on elämää.
Niissä on elämää
Sä katsot minua silmiin ja mä nään sun itkeneen.
On turhan tunteetonta on kysyä syytä sellaseen.
Sä olet valinnut tiesi tarkkaan ja oot valmis maksamaan,
mitä vaan sillä vapaudesta ei voi maksaa liikaa.
Sä pyydät sisään ja mä hetkeksi jään
Onko parempi pitää kiinni vai syöksyä virran mukaan?
Onko parempi nauraen kuolla kun ikävää tunne ei kukaan?
Olla yksin onnellinen vai yhdessä yksinäinen?
Elää elämänsä tänään vai odottaa huomiseen?
Sä kysyit, mä vastausta tiedä en.
Sä naurat mulle ja muille, jotka on kahlinnu itsensä kiinni
Eihän elämää kannata elää jos ei tavoita taivaisiin
sä olet juoksusi juossu paloi siivet kuitenkin
mut yhä naurusi kuulen niin kuin silloin ennenkin
Kun sä pyysit sisään ja mä hetkeksi jäin