Mietin taas
et kuinka harva mut oikeesti tunteekaan.
Päällipuolen useampiki
mut sisin, se avautuu harvoille.
Niin paljo ku haluiski luottaa
antaa sisimpäsä avaimen.
Joskus sitä miettii
et vois jollee kertoo kaiken ittestää.
Kaikki syvimmät salat
sellasetki asiat mitä ei oo kellee kertonu.
Mut mitä sit odottas?
Sitäkö et sais samanlaisen kertomuksen toisesta?
Ystävät on mulle elämän rakkaus
menee kaiken edelle.
Silti, vaikka sanosinki ystävä
ni tietääks se kaiken musta?
Ei, mä en pysty kertomaan.
Muistot satuttaa.