IRC-Galleria

Sunnuntai iltana alkaa haikeus, tiedän että oon huomenna yksin. Aamulla herätään herätyskelloon, Panu käy juomassa kahvit ja tekee muut aamutoimet. Minä makoilen sängyssä ja ajattelen, että kohta se tulee ja sanoo "Mun pitää nyt mennä. Tuun perjantaina sitten viimestään takas kotiin. Soitellaan. Rakastan sua." Sen jälkeen kuuluukin ovelta "hei hei" ja rekka onkin kohta käynnissä. Siinä vaiheessa se ikävä jo alkaakin vaikka sitä on yrittänyt sulatella jo sunnuntai iltana.

Soittelen paljon Panulle, mutta en sillon ku se on Ruotsin puolella ;) Höpötellään kaikkea mahollista, tiedustellaan säät ja kerrotaan päivän juorut ja tapahtumat. Eihän siihen kyllä olis varaa ellei olis näitä puhepaketteja. :) Voi onneksi hyvillä mielin puhua toisen kans, kun tietää ettei lasku ole isompi kuin aikasemminkaan. :) Ilman puhelinta olisikin melko orpoa. Sitä vain olis yksin kotona, eikä tietäis missä toinen on ja onko kaikki hyvin.

Muutamaan otteeseen viikossa tuleekin tunne, että onhan kaikki kunnossa. Melkein koko päivänä ei joskus kuulu mitään. Silloin sitä yrittää soittaa moneen kertaan ja on saanut pelätä onnettomuuksia sun muuta. Mutta tähän asti ei ole tarvinut säikähtää kuin pari kertaa ja niinä kertoina ei ole tullut onneksi suurempia tapauksia.

Ajatukset pyörii iltoisin mielessä. Monesti uni ei meinaa tulla, kun toinen puoli sängystä onkin tyhjä ja peittoa onkin enemmän kuin viikonloppuisin. Joskus ajattelen väkisin vain hyviä asioita ja haistelen Panun tyynyä, sitten tulee unikin paremmin, melkein huomaamatta. :)

Torstai iltana sitä on jo levoton. Odottaa vain koko ajan huomista. Onneksi edes viikonloput on pyhitetty meille, edes Panun töitten osalta. Itellä sitten taas saattaa olla koko viikonloppu töitä ja ei kerkeäkään paljon yhdessä olemaan.

Joskus Panu kuitenki yllättää ja tulee käymään yötä kotona, jos kuormat sattuu menemään Kannuksen kautta. :) Niistä öistä saakin olla iloinen. Ja kesäloma on se koho kohta, kuukauden loma. :) Silloin kerkeää olla melkein koko vuoden edestä yhdessä ja tehdä kaikkea kivaa mitä ei välttämättä viikonloppuna kerkeä. :)

Nyt on se ensimmäinen yksinäinen päivä menossa. Kello on yli 23.00 ja ei nukuta yhtään. N. tunti sitten soittelimme ja toivotimme hyvät yöt. Kummallakin oli jo ikävä toisia. "Rakastan sua.. Niin minäkin sinua" <3




Istun terassilla,
kuuntelen lintujen laulua.
Suljen silmäni ja nään kasvosi mielessäni.
Onkohan sinun hyvä olla nyt?
Avaan silmäni,
nään että taivaanranta punertaa jo.
Tämä on lempi paikkojamme,
meidän kotimme.
Istumme täällä usein ihailemassa taivasta,
sinä ja minä.
Pidät minua kädestä,
minun on hyvä ja helppo olla,
Nyt istun tässä yksin,
mutta silti tunnen sinun olevan yhä lähelläni.
Tähän minä kuulun..
..Sinun kanssasi Rakas

Omistettu omalle kullalle Panulle <3