Siis mä rakastan tätä paikkaa! Lähin viideltä töistä, heti Teollisuuskadulla tulee vastaan väsynyt vapun viettäjä serpentiinit vieläkin kaulassa, piritoria taas ei turhaan kutsuta ikuisen vapun aukioks, sillä humua riitti edelleen, ja parasta oli se, et tos mun talon edessä oli väkeä piknikillä. Siis viideltä, kaks päivää vappuaaton jälkeen. Ihanaa. Vähän surullista kyllä, et mun kaverit on nii nössöjä ja et mul oli töitä nyt yöllä, sillä muuten voisin kuulua joukkoon iloiseen.