IRC-Galleria

eilen ja tänään simbaamassa. kentällä ja maastossa, jeejee. on se hieno poni. tuli taas huomattua miten mulla on siihen ihan erilainen suhde kun muihin hevosiin.
selailin tässä äipän valokuvia. kiitokset pienen kuvan ja epätarkan webin, kuva on nyt tollanen.. mutta siis siinä raksu joskus 2000 alussa ♥
kiertelin sillä aina pitkin leirintäaluetta ja lähitienoita niin maasta-, selästä kuin kärryiltäki käsin. hieno äksy poni. tossa ollaan meijän tontilla. huusin kuulemma aina äidin tuomaan sille leipää tai porkkanaa :) se tykkäs karkeista ja raa'asta makaroonista. ja varmaan kaikesta mitä sille anto.. ja limusta ja herneenkuorista.

tänään taas kattelemaan tollasta. grr..
http://www.aebc.com.au/WarwickMcLean

ahh. melkosen onnistunu päivä.
kurkkuun sattuu, ääni käheenä. korvissa soi. miten ihmiset voi kiljua ja laulaa noin kovaa?



tyhmät päästivät meidät yli 30min myöhässä sisään. saakutti. kun 8 tuntia pomppinu ulkona ja sitten riisuu kaikki ulkovaatteet, niin tunnin ''nakuilun'' jälkeen saattaa hieman hytisyttää. onneks jonos oli niin tiivis tunnelma, et pysy ees jotenkuten lämpimänä.

mulla on sen random-93:n housut ja filtti. saat ne joskus, koitan joskus metsästää sut täältä galleriasta?

oli kivoja ihmisiä ja oli tyhmiä ihmisiä. pyrin olemaan kiva, mut taisin meeelko törkeesti tunkee keikan aikana tokasta rivistä eturiviin. taitaa viereisellä tytöllä lantio olla kipee ja vitutuskäyrä katossa :)

suu putos auki ku tomppa tuli siihe etee veivaa. ei herranjuukelis se on hyvän näkönen tollai läheltä. ei ois uskonu.

mitäpä vielä.. oon ylpee ittestäni. en ahistunu missää vaihees pahemmin ihmispaljoudesta, ryysiksestä, tilanpuutteesta tai mistään muustakaan. nou paniikkiongelmia. yesh.

8)

Tänään itkin onnesta. Tuskin maltoin odottaa tulevaa.
Äsken havahduin. En mä tätä halua. Mitä mä haluan?!

Lähdinpäs tänään maastoon keltaisella. Irtiottoja. Ihan vaan suitset päähän ja menoksi.
Tuolla on suuri pelto. Pellon keskeltä kulkee vanha kärrypolku. Parin metrin korkeudella leijui usvaa. Paljon lunta, suuria mäntyjä. Hetki ennen hämärää. Laukattiin. Nauroin, mutten tuntenut vapautta. Ei tää toimi näin.

Pitäisikö mun liikkua? Olla jumittumatta yhteen paikkaan. Tuntisinko silloin eläväni?

Mitä on vapaus? Tähtien katselua ruohikosta, pehmeää puhetta?

Tahdon yhden aamun takaisin.

>:( en nyt kyllä tykkää.

Mut joo. Oli hassua huomata, et aurinko ihan oikeestikki paisto. Tai lähinnä kuinka pitkän ajan se on ollu paistamatta.
Jo aamulla puiden latvat oli vaaleenpunaset, kunnes se kiva aurinko nous niitten yläpuolelle ja maalas mun varjon mökin seinään.