(Miten niin kolme blogimerkintää päivässä kielii siitä, ettei ole kamalasti tekemistä? Miten niin?)
No, nytpä kävin sitten näkemässä sen Eastern Promisesinkin. Mun arvio siitä on kutakuinkin identtinen Katja Kallion uusimpaan Imageen kirjoittaman vastaavan kanssa, joten tsekatkaa sieltä. Viggo on ihan mielettömän taitava, ja tietysti kuolettavan komea.
Mutta sellast vaan, että seuraavaksi mä haluan nähdä jonkun lämpimin sävyin tehdyn, kauniisti ja tehokkaasti valaistun, ystävällisen, laskelmoidun kaupallisen, kenties hieman siirappisen ja mahdollisesti romanttisenkin mutta vähintäänkin hauskan, amerikanamerikkaa puhuvan elokuvan, josta jää mukavan yhdentekevä ja turta olo. Ja yhtään itä-, mafia- tai sotaviittausta siinä ei saa olla, ei kuolevia, riutuvia, verta, eritteitä eikä sikiöitä, etenkään syntymättömiä. Ei kovia sanoja, ei väkivaltaa. Ei ilkeyttä, kovasydämisyyttä, katkeruutta, halpamaisuutta, kieroilua. Pelkkää miellyttävyyttä ja lempeyttä.
Että olisko Teletapeilta tulossa vaikka jotain rainaa lähiaikoina?
Leffateatterista ulostautuessani huomasin talven tulleen. Se on mukavaa, sillä lumi on mukavaa. Vaikkakin kylmää. Eikä mulla ole enää toista hanskaa kun lahjoitin sen luultavasti Tyynelle perjantaiyönä. Oh well.