Aih. Taas sattuu. Tänään oli ratsastustunti taas rouhiaisella, vai mikä lie nykyään. Menin töpsällä. Se oli samanlainen ärsyttävä eteenpäin liikkumaton kuin ennen. Ratsastaessa samanlainen kuin ennenkin. Siis kentällä, mut muuten ei enää samanlainen. Siltä puuttui pilke silmäkulmasta. Se ei tehnyt mitään temppuja tai yrittänyt mitään. Ehkä sekin on masentunut.
Aamulla oli taas niin kiva herätys kun koirat ulis ja haukku, et haluu ulos. Menee hermot niitten kaa, kun hormoonit hyrrää vähän liikaa. Sit kun koirat herätti, niin sit piti lähteekin tekee aamutallia. Nyt kun on tehnyt taas muutamana aamuna aamutallin niiin on ruvennut miettii haluaako sittenkään sitä omaa tallia. Mut kyl mä siltikin taidan haluta. ;) Mut huomena aamulla saa nukkua, kuhan saa vaan häädettyä Mikan lähtee kisoihin. Ja sit ei tietystikkään enää nukuta. Just mun tuuria.