IRC-Galleria

Ajan edetessä ihmiset muuttuvat. Asenteet ja mielipiteet muuttuvat. Vanhat kaunat unohtuvat, ja uutta vihaa viljellään. Lapset varttuvat. Maailma laajenee.

Hitaasti, huomaamatta, minä menetin Ystäväni.

Kesä on ohi.

You could never love anyone as much as I love him.

Viekää minut sinne missä hän on.

Se näkee.
Ne näkee toisensa.
Ehkä ne joskus kuulee.
Ja mä pelkään.
Kesä toistaa itseensä.
Eri ihmisillä.
Pelkään.
Ettei se halua mua enää.

Sillä minä olen epäilijä.

Miksi minun pitäisi kertoa?
Miksi pitäisi avautua ihmiselle, jolla on kuva siitä että olen iloinen?
Sillä minähän olen, pakko olla.
Ei minulla saa olla murheita, en minä saa olla vain ihminen.
Minun pitää kantaa heidät kaikki!
En minä saa murtua sortua ei saa sattua kaatua pudota kadota.

Tiedättekö sen tunteen kun on jotakuta niin iso ikävä että sattuu?

Ei saa sattua ei saa sattua ei saa sattua ei saa sattua

Pitää hymyillä pitää hymyillä pitää hymyillä pitää hymyillä

Ei saa itkeä ei saa itkeä ei saa itkeä ei saa itkeä ei saa itkeä

"Tieks... Mä palan sisältä."

Miten voi muutama sana sattua näin paljon?