plaah, eipä tännekään ole tullut kirjoitettua juuri mitään. Liikaa duunia ja suunnitelmia - pitäisi organisoida näitä ja kouluttaa tuo mies huolehtimaan niistä elukoista, mitä on luvannut & kiinnostunut.
Kovasti kiinnostaisi virosta tuoda koiranpentu (Roopen sisarpuolia, eli ihan "tuttuja") mutta mutta..
Ja kaikille lukijoille (jos niitä edes on) niin jos virolaiset kivat koiranpennut kiinnostaa (tuttujemme, eli ei mitään randomeita) niin ottakee yhteyttä. Niitä sais hakea ainakaan pois hyviin koteihin.
Huomenna ainakin eläinkauppaan tuhlaamaan "loput rahat" ja ruokkimaan elukat (siis se ON sirkus). Plus mummoa moikkaamaan <3. Rakkaita sukulaisia kun oppii päivä päivältä arvostamaan enemmän. Sitä vain miettii, että miksi ei aiemmin näyttänyt sitä tarpeeksi. Tuntuu typerältä laittaa se nuoruuden piikkiin. Noh, se on pelastettava mitä voi. Oi voi, aina alkaa oleman niin haikea tunne kun näitä asioita alkaa kelaamaan. Niin kai se on kaikilla, jotka oikeasti välittävät muista.
Aamu viidestä on nyt porskutettu ja viel pitäis täs istuu ja olla. Ja olla. Ja. Alkaa pää pehmenemään.