IRC-Galleria

Tiistait on ressiä täynnä, voin kertoa sen. Ei, tänään ei ole tiistai elä luulekkaan. En minäkään luule. Se oli eilen. Tiistaisin käytän koulunkäyntiin aikaa 9 ja ½ tuntia. YHDEKSÄNJAPUOLITUNTIA! Ja tähän ajanjaksoon ei ole laskettu läksyjä laisinkaan. Eli läksyt vielä YNNÄTÄÄN siihen ! ! !

(Älä enää jatka tämän lukemista jos jo nyt heikottaa)

Kyllä. Kouluni alkaa tiistaisin kello 8.10, mutta välimatka koululleni on suuri. Matkaan kuluu aikaa noin tunti, sillä linjuriauto kiertää kaikenmaailmanperäpohjolat. Eli linjurilla täytyy olla jo kello 7.15. Pyristelen läpi normaalin koulupäivän, mikä päättyy kello 15.05. Normaalisti pääsisin jo tässä vaiheessa linjurilla kotiin, mutta EI. Koska on TIISTAI. Tiistaina kävelen kiltisti musiikinluokkaan ja osallistun toimintaan, mitä kutsutaan kitaraorkesterissa käymiseksi. Kitaraorkesteri vie aikaa elämästäni yhden tunnin. Sen jälkeen minut ja ystäväni haetaan pois ja kotimatka suorinta tietä kestää n. ½tuntia. Olen kotona ja ajanjakso nimeltä koulupäivä päättyy TIISTAIN osalta. Kyllä. Myös kitaraorkesteri kuuluu koulupäivääni, vaikka harrastus onkin, sillä siitä saa yhden kurssin.

Olen kotona noin kello 16.45. Saan elää elämääni rauhassa eteenpäin noin kaksi tuntia. Kaksi tuntia. Minkä jälkeen suuntaa matkani keskikylää, sitä Lehtimäen imperiumia kohti. Menen sinne jumppaamaan.

Ja.

Kun vihdoin saan jatkaa elämääni normaalisti eteenpäin huomaan, että onhan sitä vielä muutakin pientäkivaaeiressiänostattavaa puuhasteltavaa. Ah, niin ihana saksan sanakoe, minkä huomaan rientävän minua iloiten vastaan seuraavana valkeavana päivänä. Mieltäni toki helpottaa biologian päivänkysymys ja kymmensivuinen psygologian lukuläksy. Voisiko elämä olla iloisempaa, ha?

Ihme sinänsä, vielä eilen, TIISTAINA, en ollut päivästä moksiskaan. Ressi heräsi vasta nyt. Oppikaamme tästä tämä: Suorastaan rakastan maanantaita.