IRC-Galleria

Paljastan 5 asiaa joita pelkään, ja haastan viisi uutta ihmistä tekemään saman!


1. Niitä mörkojä sielä sängyn alla. Ne vaan on sielä. Odotan sitä hetkeä, kun ne tulee ja syö.

2. Jäykkistä.

3. Otsonikerrosta ja sen ohenemista.

4. Sitä, että jonain kauniina aamuna en ehdikään koululinjuriin.

5. Ja ennen kaikkea sitä, että yksi rakennekynsistäni katkeaa omana hääpäivänäni. HYI KAMALA!


Ai mitä, oliko peloissani havaittavissa kenties pientä herjaa?

Haastan silti seuraavat onnekkaat:

Morgoroth
Ninte
_Sandybell_
TombaDaMon
Vohveli



Muahaha.

Siinä kävi sitten niin mukavasti, että uskonnosta tuli vielä "lopputyö". Muutamasta kymmenestä sivusta pitää tehdä vielä neljä pakollista tehtävää. Eihän niissä pohdinnoissa ollukkaan kylliksi tekemistä. Tuli kyllä tarpeeseen vielä, kun on nykyään niin paljon tuota vapaa-aikaa, ettei oikein tiiä mihin sitä kuluttaisi.

Koeviikkoa toki ootan innolla. Ei minkäänlaisia paineita. Ei suinkaan. Ei. Ei ei.


Päiväkirjamerkinnöistä huomaa, että tämän tytön elämä on hyvin, hyvin vilkasta. Hmm. Mitäs tein eilen? Läksyjä. Entäs viime viikonloppuna? Läksyjä ja uskonnon pohdintatehtäviä.

Puhuisinko kenties iloisemmista aiheista? Oi kyllä.

Alpo söi äsken mun pampulan. Semmoisen ohuen, missä on semmoinen metallinen osa. Kuoleekohan se siihen? Yritin kyllä saada sitä pois siltä, mutta se juoksi sängyn alle. Ja söi sen sielä loppuun.

Oonkohan tänään normaalia viksummalla tuulella. Maija sano mulle ku oltiin lähössä pihalle, että voi että kun mulla ei oo myssyä. Mää tuijotin Maijaa siinä noin puoli minuuttia ja sanoin: NIIIIIN, aivan. Höh. Voi harmi.
Aivoni kenties rekisteröi tämän liki ylitsepääsemätömän uuden tiedon hieman viiveellä.

Tosin se ei ole mitään uutta. Tämä tapahtuma toistui kymmenen minuutin sisällä toisen kerran.

Pelottavaa.

Päätin, että en harjaa enää hiuksiani.

Kevät meni jo taas pois.

Havahduin tänään siihen tosiasiaan että ennen koeviikkoa koulua on enää yksi kokonainen viikko. Ja kolme päivää päälle. Arvaa mikä siitä syntyy!

RESSI, RESSI.

Paitsi että nyt en vielä ressaa koeviikkoa. Ressaan sitä tulevaa ressiä. Ressaan ressiä. Ja varmaan kaikissa mun merkinnöissä tähän mennessä on mainittu ressi. Lukuunottamatta nuita ketjuhömppiä. Ehkä en kirjota tänne kuin ressaantuneena?!

ÖRR.

Mutta kevät tulee taas. Viime viikolla oli jo kevät. Sitte tällä viikolla sitä ei enää ollut. Nyt se on taas. Voi kuinka on elämä loistavaa.

Hii. Hihii.


Kirjoitin ruotsin aineen. Voitko kuvitella?


Ressi = Stressi.
Se on niin vaikea kirjoittaa.

Jos luet tätä, kirjoita kommentti millaista elämäsi olisi ilman mua.
Aloita kommentti "Ilman sua..." jne.
Sitten lisää tämä omaan päikkäriin ja katso millaista muitten elämä olisi ilman sua.

Voiko olla mitään epämiellyttävämpää kuin sellaisen kappaleen soiminen päässä, mitä kertakaikkiaan inhoaa. Kyseessä on Tiktak kappaleellaan "samantekevää". Myönnän, kuvitelkaa myönnän, että kyseinen musiikkipätkä olisi muuten aivan totaallisen kelpo korvilleni kuultavaksi, jos kertosäkeessä oli maltettu vähäksi aikaa pysähtyä miettimään, mitä siihen oikeastaan kirjoitettasiinkaan. Mutta EI. Ei ei. Ei. Nämä tytöt ovat menneet kirjoittamaan NIIN laatutekstiä, että korvissa todellakin soi.

Sull' oli metalliketjussa heijastin ja mull' oli sotkuinen tukka! !?!?!??

Kuka? Kuka tällaisen virheen on mennyt tekemään? Kuka nyt pitäisi metalliketujussa heijastinta? Ja miten nämä kaksi asiaa edes liittyvät toisiinsa? Rakastavaiset, joista toisella oli sotkuinen tukka ja toisella roikkui metalliketjussa heijastin?! MIKSI? Miksi? Mitä pahaa minä olen tehnyt? Miksi Jumala minua tällä tavoin rankaisee?

Tuo yksi lause. Nuo yhdeksän sanaa pilaavat koko musiikkielämyksen.



Toivon vain, että selviän tästä hengissä.

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat,eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."

1. wc-pönttö
2. Kynä
3. Välineet joilla saan yhteyden muuhun maailmaan
4. Kello
5. Raamattu



Pakko laittaa vahinkoa kiertämään:

Martzu89
Morgoroth
ninte
_Sandybell_
Whitening


Haastanko aina samat ihmiset?
Mulla ei vissiin ole paljoa ystäviä.

Ei, ei jääkiekostakaan. Oli hyvin, hyvin lähellä etten tehnyt Teppo Nummisia. Hänelle, joka ei tiedä mitä tämä tarkoittaa, voin kertoa, että melkein tuli itku.

Raivostuttavaa. Kertakaikkiaan.




Olen nyt seitsemän päivää ollut pois keskuudestanne. Oliko ikävä? Hyvä, ei minullakaan olisi ollut.







Viikko 9/2006
Suomi > Pohjois-Suomi > Lappi > Kittilä > Levi > Levijärvi > Mökkimme nimeltä Kipinä.


Lauantai:
Autossa. Autossa. Autossa. Arvaa mitä: Istuin autossa.
Perillä noin kello 16-17. Nuorisolla heti armoton taistelu sänkypäikoista. Sänkyjä oli nimittäin neljä. Tenavia kuusi. Taistelu päättyi siihen, että kaikki kolme tyttöä sai oman sängyn, kaksi pojista sai nukkua lattialla. Patjalla. Hähää.
Siivousta.
Me nuoriso lähdimme autolla tutustumaan taas uudestaan levin, ah niin tuttuihin ja turvallisiin maisemiin.
Sauna.

Sunnuntai:
Kyllähän minun olisi pitänyt muistaa, että kun Leville kerran tällä porukalla lähtee, siellä ei paljoa aamulla nukuta. Akat alkavat huutaa alakerrassa kahdeksan aikaan aamulla. Ei siksi, että he olisivat kamalan vihaisia vaan yksinkertaisesti siksi, että meidän suvun naisilla sattuu vain olemaan normaalia enemmän volyymia tavallisesti keskustellessaan. Sinnittelin kuitenkin sängyssä koiranunta nukkuen kymmeneen saakka, kunnes rähinä alkoi käydä niin sietämättömäksi, että oli pakko nousta.
Aamupala.
Lauta. Sompamäki. Kaatuminen. Toinen kaatuminen.
Oli pidettävä huoli, että olimme pois rinteestä tasan kello 15.00. Paikallisen Marketin kautta oli mentävä. Haimme täydennystä kisastudioon. Turhaan. En jaksa enää edes puhua siitä. Niin, niin turhauttavaa. Kipinä hiljeni summerin soitua kolmannen erän päättymisen merkiksi. NIIN raskasta. Elämä ehkä jatkui, ehkä ei.
Sauna.

Maanantai:
Ei. Nukkua ei saa tänäkään aamuna.
Aamupala.
Sukset. Rinne. Ei kaatumisia. Ei kaatumisia edelleenkään. Kierreltiin rinteitä. M ja minä. Kylmä. Puhelin soi. Yksi seurueemme jäsenistä oli tullut selälleen alas hyppyristä. Ei alkanut hyvin. Onneksi mitään vakavaa ei sattunut.
Sauna.
Ilta meni etsiessä Sirkan Tökäriä. Ei löytynyt. Meni kaksi minuuttia kun löysimme sen puhelinluettelosta. Turhaa?

Tiistai:
Aamu.
Iltapäivä. Rinne. Kylymä.
Nuoriso valtasi mökin.
Sauna.

Keskiviikko:
Aamu.
Iltapäivä. Rinne. Kylmä.
Sauna.
Me nuoriso lähdimme humpalle. Revoluutio-disco. Väkeä ku pipoa.

Torstai:
Aamu.
Kaupoille hurjansuureenjamahtavaan Levikeskukseen.
Rinne. Lauta. Kaatuminen. Isokaatuminen. Toinen isokaatuminen. Tapoin häntäluuni. Kylmä.
Sauna.

Perjantai:
Kylmistä kylmistä kylmin.
Kaupoille.
Päätimme lähteä päivää aikaisemmin. Syy: Kylmyys.
Pakkaamaan.
Autossa. Autossa. Autosssaaaaaa.

Lauantai:
Kotona kello 04.00

Muuta:
-Levin reissun 2006 keskeisimmät lausahdukset: "Elämäsä eläny" ja "Rietasta"
-Madonnan "sorry" kuului ja näkyi MTV:ltä enemmän kuin kaksi kertaa.

Yhteenveto:
Kylmä. Sauna. (Sauna ei ollut kylmä, vaan ulkona oli. Sauna oli lämmin) Laatuaika serkkujen kanssa. Aamuheräämiset. Hopea. Madonna.


Minulla oli mukava viikko. Ihan totta.


Nyt tiedän melkein miltä meillä tuoksuu.








Jaksoit vaan lukea? Ei sulla tylsää vissiin ole?

Tänään se alkoi. Kauan odotettu. Ah, niin rakastettu. Talviloma. Ja. Noin kuusi tuntia ja olemme matkalla Leville. Se on aika miellyttävää minusta.

Vielä miellyttävämpää olisi, että sitten kun palaan, minulle olisi tullut ainakin 21 uutta kommenttia. Se ei olisi lainkaan epämiellyttävää.



Me emme saaneet curling-kultaa, ystävät, mutta jääkiekosta sitten...
Täytynee vain olla toivomatta. Josko se sitten?



Viikko ilman Tietokonetta. Ehkä parempi niin.





Nähkäämme, toverit!









Jälkikirjoitus: Voin kertoa että olen sittenkin kielinero.

Eilen olin nukkunut n. 7 ja ½ tunnin yöunet ja kävi niin, että koko päivän särki päätä ja oksetti. Tänään olen nukkunut alle kuuden tunnin yöunet ja olo on mitä loistavin. Miksi?

Mää oon nyt koulussa ja mulla on jalassa isot punaset kengät ja mua hävettää. Laitoin ne jalkaan, ettei jalat kastuisi ollessamme kuvaamataidolla metsässä. No, eihän ne kastuneet, mutta silti kaikki tuijottaa jalkojani.

Enää vähän yli puolitoista vuorokautta siihen, kun lähdemme ajamaan kohti leviä. Sano vaan, kyllä määkin olisin kateellinen. Arvaa mitä. Mua ei haittaa! Hih.

Ruotsia. Ikinä en oo ollu menossa näin varmana sinne. Oon tehny läksyt.