Vuodet vaan kuluu ja aika tuntuu valuvan sormieni välistä kuin valkea hieno hiekka, enkä voi sitä estää, vaikka tahtoisin. Täytyy vain koittaa nauttia jokaisesta vuodesta, päivästä ja hetkestä, eikä aina odottaa huomista. Kun pysähtyy, vaikka oman kullan kainaloon, kuuntelee lyöntejä ja hengitystä, tuntuu, ettei ajalla olekaan niin merkitystä...
Vaan sillä, miltä musta tuntuu...