Se istuu olkapäälläni ikuisuuden.
Siivillään minua suojelee.
Selustaani vartioi.
Kuitenkin se mitä se on kokenut,
on minulla jo takana,
eikä sitä kärsimystä enää tarvitse tuntea.
Minua se on muistuttamassa,
että se on lyhyt
ja kaunis.
Muistan vain nauttia,
koska meidänkin lentomme on lyhyt,
poistumme läheistemme luota
nopeammin kuin huomaammekaan.
Nyt se on kuitenkin vasta kuoriutunut,
levittelee siipiään jotta ne kuivuisivat.
Minäkin lähden ja koetan siipiäni,
ihan kuin sekin...
Perhonen