IRC-Galleria

Oli ihan normi perjantai, tuttuja naamoja ja kerran sai kieltäytyä myymästä viunaa, ihan vaan sen blondin vartijan vitutuksen maksimoimiseksi (onko se sana?).

Mutta eräs Ihmínen on pyörinyt mielessäni käynnistään asti. Ja voin ihan käsi sydämmellä sanoa OLEN HUOLISSANI Hänen voinnistaan. Pääsikö hän kotiinsa? Ja mitä siellä kävi? Oliko sielläkukaan häntä vastassa?

Kyseessä oli vanhemman puoleinen Rouva. Hän vaikutti uupuneelta ja hälytyskellot alkoivat soida päässäni, kun annoin kuitin allekirjoitettavaksi. "en minä jaksa..." Ääni hiipuu ja hiipuu,Rouva haparoi kynää ja minä tarkkailen häntä. Saan kuitin ja annan kortin sekä kuitin Rouvalle. Yhä häntä tarkkaillen kysyn "Tarvitseeko Rouva apua?" Nainen katsoo minuun ja sanoo melkein ääneti "kyllä,kyllä tarvitsen"

Pomppaan juoksujalkaa kassani takaa ja saatan Rouvan penkille "Istukaa ja olkaa ihan rauhassa minä pakkaan ostoksenne ja tuon ne teille" Rouva katsoo minua kiitollisena.

Katsahdan jonossa olevaa miestä ja sanon "Tässä menee hetki, voitte kyllä vaihtaa kassaa"Mies pudistaa päätään ja sanoo ettei ole kiire mihinkään. Nyökkään kiitollisena ja alan pakata Rouvan ostoksia. Huomaan sydämeni hakkaavan sataa ja tuhatta,ja vilkuilen alati penkillä istuvaa Rouvaa. Huonovointinen näyttää olevan. Koitan parhaani mukaan latoa ostokset kasseihin tasapainoisesti ja järkevästi.

Vien kassit naiselle ja autan häntä laittamaan ne paikoilleen rollaattoriin. Sanon Rouvalle, että jos tarvitsee muuta,saa tulla pyytämään. Rouva kiittää ja kiittää kiittämistään. Taputan häntä kevyesti olalle ja tunnen palan kurkussani.

Palaan kassani taakse ja kokoan itseni ottaakseni jo kauan vartoneen asiakkaan vastaan. Kyynel polttaa silmäkulmassani ja toivon Rouvan jaksavan kotiin saakka.



Toivottavasti tapaamme taas pian Rouva :)