IRC-Galleria

Elämäni koira.

saavuit luokseni kuumana kesäkuun 19:nä päivänä.
Olit epäluuloinen ja syystäkin.
Olithan kaltoinkohdeltu, paikasta toiseen heitelty hylkiö. Rumakin olit kuin mikä!
Mullekkin murisit heti, kun isoisäkin niin teki, senki hölmö<3

Omistajasi jätti sinut huomaani, tarkistettuaan, että tämä paikka olisi se ainoa oikea ja viimeinen. Viimeinen koti sinulle. Ja sinä hyväksyit sen heti. Kaipa olit jo niin tottunut..

Mutta elämäsi muuttui kertaheitolla.
Maalaispoika saapui kaupunkiin. Ja kaupunkiin jäi.
Niin me yhdessä tutustuttiin uusiin maisemiin ja uuteen kotiin. Yhdessä me voitimme pelot.
Pelottavia asioitakin riitti. Milloin lensi roska, koska tuli roska-astia vastaan, lapsia, lapsia rattaissa, pulkissa, kävellen, juosten! Mutta niistä selvittiin.

Aikaa kului ja aloit luottamaan meihin. Minuun.
Moni sanoi, ettei sinusta koiraa tulisi kaiken kokemasi jälkeen, mutta minä uskoin sinuun.
Ja uskoni tuotti hedelmää.

Tänäpäivänä olet mitä parhain, uskollisin ja ihanin koira.
Tokihan sinullakin on huonoja päiviä, jokaisella on, mutta niistäkin me selviämme.

Olen niin kiitollinen sinusta.
Elämäni valosta.
Keskipisteestä.
Ilman sinua, en olisi ehkä selvinnyt näinkään pitkälle.

Sinun tassunjälkesi olkoot tatuoitu minuun ja sydämeeni.

Omistettu maailman ihanimmalle koiralle<3