Todella mukavaa.
Oon ulkoillut yli rajojeni, olen siivoillut sieltä täältä.
Olen maannut sängyssä ja itkenut.
Keitin jopa kahvia. Sekin pahensi oloa.
Kirjoitin perinteiseen päiväkirjaan, halailin koiraa. Istuin ikkunan edessä ja tuijotin ulos, sen mitä kyyneliltäni kykenin näkemään.
Juoksin kioskille ja ostin kaljaa..
Saanpa nukuttua, jos en nyt niin kovin hyvin, niin sitten huonommin.
ajatukset seilaa raivon, inhon, surun ja kaipuun välillä.
Vituttaa, helpottaa, elämä onnistuu, kuolema korjaa.
Tätäkö tää tulee olemaan ties kuinka kauan?
Oh my goood, älä anna mun enää koskaan ihastua, rakastua, parisuhteutua. KOSKAAN IKINÄ!