Kävin aamulla Nellan kanssa kaksin lenkillä. J jäi nukkumaan Inkun kanssa.
Meillä oli Nessun kanssa The Hetki <3 Se kun sä lasket koiran irti, ja tiedät ettei se lähde mihinkään sun luota. Voit vaan ite relata ja kulkea, koira on kokoajan luona, muttei kisko hihnaa.. Ah :) Ja se, kuinka Nessu vahti kokoajan missä mä menen, ei toisinpäin. Välillä se kävi tönimässä kättä "mamma hei leikitääks, jee !!" Se ilo ja riemu. Luottamus. Rauha sisälläs ja syksyisen aamun tuoksu, kasteinen nurmikko. Pienen pieni auringon paiste.
Onni.
Tultiin himaan ja J oli herännyt "mikset vittu sanonu et meette ulos??" Koska kaipasin aikaa kaksin prinsessani kanssa. Sitä on ollut liian vähän. Aina sinä ja Inkku mukana ARGH!
Joskus sitä vain kaipaa aikaa kaksin sen rakkaimpansa kanssa. Metsän siimeksessä heti aamusta.
Nessuliini <3 Elämäni tyttö!