Vedin Pienen Mustan kanssa tuossa aamulenkillä tottistreenin.
Koira intona, emäntä intona ja onnistuminen oli loistava. Harjoiteltiin uutta asiaa sekoitettuna jo osattuun.
Pieni Musta seurasi taas loistavasti, nyt piti jopa kontaktin kokoajan, ei haahuillut omiaan ja näytti kerrankin siltä "jee tää on kivaa, ja kaikilla on niin mukavaa" Mun on pakko hankkia se patukka, nytkin kädet mustelmilla ja verinirhaumilla.. Mutta pitäähän hyvä poika palkita! Vaikka siinä omat kädet meniskin:D
Pienen Mustan purenta ja puruote on parantuneet huimasti hampaiden poiston jälkeen. Nyt se tarraa kiinni ja ote pitää, se on varmempi ja tietää, mitä haluaa. Ja voin sanoa, että se puree KOVAA <3
Mahtava fiilis:)
Omaan napaan ei ihmeitä. Yhtä vetämätön olo ku aina ennenkin.. Jospa tässä kohta tsekkais noi pyykit ja veis vaikka roskat.. Katsotaan ny...