IRC-Galleria

Näin taas jotain ufoo unta.. Huomaa, että stressi painaa päälle ja unetkin sekoilee..
No ei oo kauaa ku alkaa kesäloma, mutta hajoanko mä ennen sitä?


Pyry sanoi mulle tuossa perjantaina, että mä ajattelen liikaa. Joku muukin on joskus sanonut ihan samaa.. Joo ajattelenhan mä, mä olen omissa maailmoissani, siellä missä on hyvä olla. Silti ahdistus ja epätietoisuus painaa päälle. Mä en saa kiinni mistään ja kaikki minkä aloitan, tuntuu ihan turhalta ja jää kesken.

Mä en oikein tiedä olenko mä kissa vai kala? Vaiko molempia.

jotenkin tuntuu, et tää työpäivä ei tuu onnistuu.....
Mutta se on koitettava..

Iltavuoro argh..

Nyt keittää piskille puurot ja suihkuun.. Jospa saisin huuhdottua ajatukseni viemäristä alas.

JA SUVIS!!!!

Epäilysi meni metsään. Ihan kuule omine hyvine nukuin. NUKUIN!
:D

Eilinen meni töissä ihan pelkäks tuhoamiseks ja ihmisten pahoinpitelyks:D


Jouduin juomaosastolle. Markus tuli kaveriks. Meistä tulikin hyvä tiimi. Tuhotiimi:D
Yritettiin kolkata vartija. Ei ihan mennyt nappiin, vaikka se saikin kivan osuman ottalohkoonsa.

Sen jälkeen päätettiin kastaa Markus ihan kunnolla ääsmarketin hommiin. Nyt se on virallisesti meidän työntekijä :D

En muista koska viimeks oisin nauranut noin paljon. MArkus sanoi, ettei ole koksaan möhläillyt yhtä paljon kuin mun kanssa. Mussa on kuulemma sitä jotain. ;D

Pyrdenkin kanssa oli hemmetin hauskaa :D Onneks ei tarttenu istuu siel kassal oisin kuollut.


Nyt lisää kahvia jos tässä vaikka heräis

töissä meni kivasti <3
Pyry-Muru heitti mut kotiin <3 Kiitos hälle kyydistä ;)

Tossa naapuritalon pihalla oli 2 ambulanssia :( Epäilen parisuhdesotkuja..
Niitä täällä riittää

Kotona mua odotti Roo, joka oli sitten TAAS saanut kohtauksen.. Nyt alan tosissani miettiä, että oisko kuitenkin aika jo luovuttaa ja antaa roon mennä.. Mutta se sattuu..


Nyt vedän siiderin ja sit vien tuon pihalle, kunhan tuosta rauhoittuu ja tokenee.

Mut on se P aika ihana :)

Mahani on niin turvoksissa, että oloni on aivan järkyttävän tukala.
Haluisin vaan mennä makaa tonne sänkyyn ja olla mutta toi sinappikone pitää viedä ulos.

Mä olen varma, että kuolen.. Jos tää turvotus ei laske mä räjähdän..

Mutta mä tykkään sateesta <3 Ainoa mikä vituttaa, on ton koiran kuivaaminen ja kurajälkien pyyhintä..
Tää vois lähtee nauttii olusta maistuis nyt aika ihkulta <3<3

No jospa jossain vaiheessa :D

Duunissa meni ihan vitun hämärästi. Yhdessä vaiheessa olin ihan raivona, toisena olin kuin enkeli..
Istuin k 10:llä ja stalkkasin kaikki sisääntulijat:D
Mun ajatukset sinkoili sinne tänne ja argh!

Sit joku random ukko tuli selittää et mulla on kaunis hymy, sovin asiakaspalvelu-työhön ja et hän on Hannu, valokuvaaja xD Katsoi tarkasti nimikylttiäni ja sanoi palaavansa kanssani juttusille. Siinä vaiheessa mietin hetken, että uskallanko mä sittenkään lähteä töistä kotiin :)

Sit mun posket (tai no koko naama!) hehkui ihan kympillä ja siihen tuli yks toosi tuttu asiakas.. Se katseli mua vinosti hymyillen ja kysyi lopulta kuin ohimennen "joko se kassaneiti on löytänyt sen Elämänsä Prinssin?" Helahdin entistä punaisemmaksi ja sönkötin, että tuskinpa vain.. Onhan se Prinssi, mutta ei mun.. :D No tämä avulias siinä sitten neuvoja viskelemään ja käski pysyä tiukkana :D
Ihania <3

Ja HenRRRRiiikka-Setä se kiusas mua koko päivän. Tykkää sekin musta, vaikka muuta väittää:D

Huoh ihana olla äääsmarsun Orja <3 <3

Työt kutsuu, no okei alkaa vasta 1415, mutta en vaan jaksa istuu himassa ja kelailla. Pakko päästä ihmisten ilmoille.

Roo suostuu jälleen syömään <3
Aika nopsaan tuo dappi vaikuttaa. Ja hyvä vaan. Ton ulvomista kestä kukaan.

Huomenna on vapaapäivä ja mua ahdistaa jo valmiiks.. meen sit vissiin duuniin hengailee ja moikkaa raksuja työkamuja..

Mut nyt ulkokuteet niskaan ja vuokkia kohden <3

Päivä meni.. Pyrdeli <3 Koitti mua kauheasti lohdutella ja naurattaa.. Oli mulla hetkittäin jees olo.. Miksen mä ostanut ku yhden kaljan? Siks, et huomenna mä ostan niitä tusinan ja tuhoan aivoni..

Mua vaan vituttaa. Mun elämä on takussa ja mä en jaksa hengittää. Vittu!
Onneks to on vapaa. Saan krapuloida ja hepuloida.

Sori.

että elän olen ja valitan.

Kerroin E:lle että tiedän sen touhuista.
Käskin ettiä pikimiten oman asunnon, että mäkin pääsen jatkamaan elämääni.
Mä en tiedä kuinka tuun pärjää, olenhan mä koko ikäni asunut jonkun kanssa.

Mutta nyt se on pakko tehdä.
Musta tuntuu, että mä tukehdun.

Ehkä mä selviän?

Yritän...

Mä olen tässä pohtinut syntyjä syviä, huonoja kuin hyviä.
Mut en sit tiiä.

Tai tiedän, mut en uskalla myöntää.
Onhan se pelottava ajatus..

Mutta ei se tämäkään kivaa ole.