IRC-Galleria

Nyt tämä mamma aloittaa jälleen Piskinsä kanssa toilailun.
Lenkeistä pitempiä, vitamiinia purkista ja hyvää ruokaa ja paljon rakkautta.

On taas jäänyt kaikki vitun paljon vähemmälle ja huono omatunto painaa:(
Ei se työ ole niin tärkeä, että Paras Ystävä unohdetaan sen vuoksi.
Häpeä minä!!! :<

No parannan tapani.


Hain tuolle tosiaan purkin multivitaa. pakkausseloste vaikutti hyvältä ja juuri siltä, mitä Herra Koira tarvitsee. Ei ne nappulat nyt niin vitamiinipitoisia ole.

Pellavansiemen öljynkin ostin, alkupakkaset laittavat Herra koiran turkin kutiamaan ja sitä rapsuttelua ei kestä kukaan. Koira parka vähiten.
Tästä on hyvä jatkaa lenkkeilyn merkeissä. Pelto kutsuu mukavine tuoksuineen.

Laittaisko kumpparit jalkaan..

Ps muistuttakaa, että käyn ostamassa KURAHOUSUT!!!

Duunissa alku oli takkuista ja vittumaista, mutta siitä se ajan ja kahden kahvitauon kera helpotti.
Törmäsin erääseen tuttavaani ja mulkaisin häntä kait liian pahalla silmällä, koska hän poistui vähin äänin paikalta.
No elämä on.
Ja onnea sille.

poistuin työpaikalta vasta 30 min työaikani loppumisen jälkeen, koska ei huvittanut tulla kotiin. Eikä kyllä huvita olla täällä. Why? vitustako mä sen tiedän.

Postilaatikossa oli kirje.
Kaunis HOK_Elannon runoelma ja sekin päin vittua.
Taidanpa laittaa laskut uuteen uskoon ja ottaa puhelimen kauniiseen käteeni. Homma ei mene näin. Missä on mun _loppuosa_ liksasta?
Niih.

Nyt vedän kylmästi kaljan ja sen jälkeen vedän uudet hanskani kätösiin ja painan pihalle piskin kanssa.
Vituttaa sen verran. Kaikki.
Haluan uuden elämän. Paremman ja mukavamman.
Tätä paskaa ei soisi edes vihamiehelleen.
Kärsi kärsi, kirkkaampi on kruunus vai miten vitussa se menikään.

Kiitän, kumarran ja konttaan.
_jensputti_

Nyt en pysy ihan mukana, mutta eip se mittään.

Työt kutsuvat jei jei..

Nälkäki ois.. ehkäpä töissä sitten syöpöttelen.. jahka ehdin

Kivan syksyinen ilma. Piskillä oli jälleen fiilikset katossa ja vauhti sen mukaista:)
Oma olotila edelleen aika vituillaan.
Onneks kohta on vapaata.

Onneksi huomenna on vapaa. Fiilikset ihan perseellään ja tuntuu ettei mikään kiinnosta.
Kohta lähden Piskin kanssa pihalle, toivottavasti ei tule mitään ylläreitä.
Hermoni eivät ole siinä kunnossa.

Huomisen pyhitän vain ja ainoastaan nukkumiselle ja metsässä tarpomiselle.

Elämäni koira.

saavuit luokseni kuumana kesäkuun 19:nä päivänä.
Olit epäluuloinen ja syystäkin.
Olithan kaltoinkohdeltu, paikasta toiseen heitelty hylkiö. Rumakin olit kuin mikä!
Mullekkin murisit heti, kun isoisäkin niin teki, senki hölmö<3

Omistajasi jätti sinut huomaani, tarkistettuaan, että tämä paikka olisi se ainoa oikea ja viimeinen. Viimeinen koti sinulle. Ja sinä hyväksyit sen heti. Kaipa olit jo niin tottunut..

Mutta elämäsi muuttui kertaheitolla.
Maalaispoika saapui kaupunkiin. Ja kaupunkiin jäi.
Niin me yhdessä tutustuttiin uusiin maisemiin ja uuteen kotiin. Yhdessä me voitimme pelot.
Pelottavia asioitakin riitti. Milloin lensi roska, koska tuli roska-astia vastaan, lapsia, lapsia rattaissa, pulkissa, kävellen, juosten! Mutta niistä selvittiin.

Aikaa kului ja aloit luottamaan meihin. Minuun.
Moni sanoi, ettei sinusta koiraa tulisi kaiken kokemasi jälkeen, mutta minä uskoin sinuun.
Ja uskoni tuotti hedelmää.

Tänäpäivänä olet mitä parhain, uskollisin ja ihanin koira.
Tokihan sinullakin on huonoja päiviä, jokaisella on, mutta niistäkin me selviämme.

Olen niin kiitollinen sinusta.
Elämäni valosta.
Keskipisteestä.
Ilman sinua, en olisi ehkä selvinnyt näinkään pitkälle.

Sinun tassunjälkesi olkoot tatuoitu minuun ja sydämeeni.

Omistettu maailman ihanimmalle koiralle<3

mun kone ei suostu yhteistyöhön kanssani, joten surffailen murun koneella<3
Melkein meinasin nukkua pommiin, siitä ei ois hyvä heilunut.
Mutta tässä sitä ollaan, ylhäällä kahvikuppi kädessä suunnittelemassa aamulenkkiä.
sitten ois 7 tuntia töitä ennen iki-ihanaa vapaata viikonloppua. Oujeah!!

Olemme kirsti-tädin kanssa jo puhe-hymy kontaktissa. VAAAAu, missis päärynä alkaa oppia.
Tai sitten se on ajettu sisään ja se on löytänyt sisäisen ihtensä... vaaat evaar, kunhan on mulle mukavasti:)

pitäisi käydä ostamassa piskille oma pyyhe, kun kurakelit jälleen starttaavat <3 mii laiks!!!! vettä ja sontaa, märkää ja kylmää<3 aaai laikit!

Mut joo, nyt pihalle elikon kanssa ja sitten menoks<3

terkuin viikonloppu fiiliksissä joraava Jensputti<3

Meillä kävi herra huoltomiäs. Hän pelkäsi koiraa ylikaiken.
Ja koira otti siitäkin kaiken riemun irti.
Herra huoltomiäs vei meiltä viime kesänä ovikellon.
Ja nyt syyskuun kolmantena herra huoltomiäs toi meille uuden ovikellon.
Olisi varmaan pitänyt tarjota pullat ja kahvit.

Ei huvita.
Mennä töihin.

Tsekkailin tuolla kaupassa yhtä heijastinremmiä ja pakkohan se oli ostaa :)
Olin kuitenkin niin kiukussa pojalle aamulla, että hyvitystä oli tuotava.

Ja innoissani tsekkasin sitten, että varusteet täsmää:
*Musta fleku nauttii mustan puolikuristavan (ketjullisen) nylonpannan seurasta
*Tummanruskea monitoimi (nahka)hihna nauttii valkoisen leveän niitillisen nahkaisen ketjulla varustetun puolikuristavan seurasta
*Heijastava (musta) nylonhihna nauttii mustan heijastavan nylonisen puolikuristavan seurasta:D
*Kuristavat ketjut nauttivat metrisen sinisen nylonhihnan seurasta (tätä seuruetta vain treeneissä käytämme)

Sit meillä on hienot heijastinliivit, ne on omiaan näin pimeinä iltoina ja öinä tuolla pellolla. Tokihan niitä voipi käyttää myös katujolkotteluilla.

Huomenna soitellaan eläintohtoriin javartaan aikaa kontrolliin ja mahd. pallien poistoon.
Eiköhän niille palkkarahoille aina jotain käyttöä keksi :D