IRC-Galleria

Näin se on tämäkin armas vapaa käytetty ja ilta lähenee.

Sain kauhean siivousinspiksen, vaikka aamulla niin ukolle painatin etten aio tehdä tänään _mitään_ :D

Lakaisin ja luuttusin lattiat, pyyhin tasot, vein maton ulos ja tiskasin. Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja järkkäsin vaatekaapin.

Siinä välissä käytiin piskin kanssa aina ulkona riehumassa ja tottistelemassa. Jätkällä on taas korvat kateissa ja kivekset määrää. Kettinki käyttöön ja vitusti namia taskuihin.

Nyt ollaan menty kaksi yötä niin, jotta kissa saatana on eristetty meistä totaallisesti. En jaksa valvoa ja ressata, koska se käy koiran TAI mun päälle ja jne. Tuskin ne mun perkeleet jotka kaikuu 04 aikaan miellyttää naapureitakaan. Siksipä kissa on yöt keittiössä ja saa sumutepullolsta usein osumaa. No viimeyönä sai kahdesti ja lopetti oven raapimisen.

Paremmassa turvassa se on siellä multa, kuin että jahtaan sitä joku yö ja käännän siltä niskat ja laitan uuniin aamuksi hautumaan.
Huoranpentu perkele.


Huomenna jälleen töihin so nice<3

0658 töissä!!!! Vitun hyvin mä hoidan taas.
Pääsin teollisiin onneksi.

Töiden jälkeen hain itselleni puoli kiloa ruokaa (perunamuussia ja riistapyöryköitä NAMS!) ja mätin kaiken lärviini aaah nautinto<3
Sitten kipitin apteekkiin ja kuulin, että koiran epilääkkeet ovat loppu kaikkialta ja ei ole tietoa koska niitä saadaan maahan. Nice.
Otin nyt ensihätään purkin 30 millisiä ja huomenna soittelen ellille.

Kohta ois vääntäydyttävä ulos, olen ihan helvetin väsynyt.. Mutta pakko.
Ehkäpä se piristää vähän<3

Ulkona on ihana ilma, vituttaa etten herännyt aiemmin. Oisin ehtinyt tehdä piskin kanssa pidemmän lenkin. No aina ei voi voittaa.

Välivuoro kuittaa.. Ja huomenna aamuun. ARGH!
No ehkä mä jaksan?
Or not.

Nyt tämä mamma aloittaa jälleen Piskinsä kanssa toilailun.
Lenkeistä pitempiä, vitamiinia purkista ja hyvää ruokaa ja paljon rakkautta.

On taas jäänyt kaikki vitun paljon vähemmälle ja huono omatunto painaa:(
Ei se työ ole niin tärkeä, että Paras Ystävä unohdetaan sen vuoksi.
Häpeä minä!!! :<

No parannan tapani.


Hain tuolle tosiaan purkin multivitaa. pakkausseloste vaikutti hyvältä ja juuri siltä, mitä Herra Koira tarvitsee. Ei ne nappulat nyt niin vitamiinipitoisia ole.

Pellavansiemen öljynkin ostin, alkupakkaset laittavat Herra koiran turkin kutiamaan ja sitä rapsuttelua ei kestä kukaan. Koira parka vähiten.
Tästä on hyvä jatkaa lenkkeilyn merkeissä. Pelto kutsuu mukavine tuoksuineen.

Laittaisko kumpparit jalkaan..

Ps muistuttakaa, että käyn ostamassa KURAHOUSUT!!!

Duunissa alku oli takkuista ja vittumaista, mutta siitä se ajan ja kahden kahvitauon kera helpotti.
Törmäsin erääseen tuttavaani ja mulkaisin häntä kait liian pahalla silmällä, koska hän poistui vähin äänin paikalta.
No elämä on.
Ja onnea sille.

poistuin työpaikalta vasta 30 min työaikani loppumisen jälkeen, koska ei huvittanut tulla kotiin. Eikä kyllä huvita olla täällä. Why? vitustako mä sen tiedän.

Postilaatikossa oli kirje.
Kaunis HOK_Elannon runoelma ja sekin päin vittua.
Taidanpa laittaa laskut uuteen uskoon ja ottaa puhelimen kauniiseen käteeni. Homma ei mene näin. Missä on mun _loppuosa_ liksasta?
Niih.

Nyt vedän kylmästi kaljan ja sen jälkeen vedän uudet hanskani kätösiin ja painan pihalle piskin kanssa.
Vituttaa sen verran. Kaikki.
Haluan uuden elämän. Paremman ja mukavamman.
Tätä paskaa ei soisi edes vihamiehelleen.
Kärsi kärsi, kirkkaampi on kruunus vai miten vitussa se menikään.

Kiitän, kumarran ja konttaan.
_jensputti_

Nyt en pysy ihan mukana, mutta eip se mittään.

Työt kutsuvat jei jei..

Nälkäki ois.. ehkäpä töissä sitten syöpöttelen.. jahka ehdin

Kivan syksyinen ilma. Piskillä oli jälleen fiilikset katossa ja vauhti sen mukaista:)
Oma olotila edelleen aika vituillaan.
Onneks kohta on vapaata.

Onneksi huomenna on vapaa. Fiilikset ihan perseellään ja tuntuu ettei mikään kiinnosta.
Kohta lähden Piskin kanssa pihalle, toivottavasti ei tule mitään ylläreitä.
Hermoni eivät ole siinä kunnossa.

Huomisen pyhitän vain ja ainoastaan nukkumiselle ja metsässä tarpomiselle.

Elämäni koira.

saavuit luokseni kuumana kesäkuun 19:nä päivänä.
Olit epäluuloinen ja syystäkin.
Olithan kaltoinkohdeltu, paikasta toiseen heitelty hylkiö. Rumakin olit kuin mikä!
Mullekkin murisit heti, kun isoisäkin niin teki, senki hölmö<3

Omistajasi jätti sinut huomaani, tarkistettuaan, että tämä paikka olisi se ainoa oikea ja viimeinen. Viimeinen koti sinulle. Ja sinä hyväksyit sen heti. Kaipa olit jo niin tottunut..

Mutta elämäsi muuttui kertaheitolla.
Maalaispoika saapui kaupunkiin. Ja kaupunkiin jäi.
Niin me yhdessä tutustuttiin uusiin maisemiin ja uuteen kotiin. Yhdessä me voitimme pelot.
Pelottavia asioitakin riitti. Milloin lensi roska, koska tuli roska-astia vastaan, lapsia, lapsia rattaissa, pulkissa, kävellen, juosten! Mutta niistä selvittiin.

Aikaa kului ja aloit luottamaan meihin. Minuun.
Moni sanoi, ettei sinusta koiraa tulisi kaiken kokemasi jälkeen, mutta minä uskoin sinuun.
Ja uskoni tuotti hedelmää.

Tänäpäivänä olet mitä parhain, uskollisin ja ihanin koira.
Tokihan sinullakin on huonoja päiviä, jokaisella on, mutta niistäkin me selviämme.

Olen niin kiitollinen sinusta.
Elämäni valosta.
Keskipisteestä.
Ilman sinua, en olisi ehkä selvinnyt näinkään pitkälle.

Sinun tassunjälkesi olkoot tatuoitu minuun ja sydämeeni.

Omistettu maailman ihanimmalle koiralle<3