Mistä sitä alottas?
No aamulenkkihän meni pillulleen, sillä hra koiralla oli kaikkea muuta mielessä ku mun komennot.
Ja sen jälkeen kun olin töihin lähdössä.. HUOOOOH! Istuin TUNNIN ovemme edessä ja väänsin kunnon itkupotkuraivareita. Koira meinaan itki. Ulvoi ku tapettava.
Mä säntäsin ainakin 1000 00000000 kertaa karmit kaulassa sisään karjuen perkeleitä ja vittuja, tappouhkauksetkin lens komiasti. Vain yhden vitun koiran tähden *silmien pyörityshymiö*
No hiljeni se lopulta... Kun tajusin jättää välioven auki. Siihen se tömähti ulkoovea vasten ja urisi. Käskin tukkia kuononsa ja lähdin kiireessä töihin.
Sitä ennen toki stalkkasin naapurin kännykkänumeron ja laitoin viestin "sitruunapanta apua kaivataan enemmän kuin kipeästi!"
Töissä oli armoton vitutus, vaikka koitinkin olla coolisti ja ihan iisisti. Epäonnistuin kai.. EVVK.
Pyysin siis Pomolta huomisen vapaaksi ja se antoi.
Saan hetken itselleni ja tuolle vitun munapäälle.
Kyllä mä siitä koiran vielä saan. HILJAISEN!
No äsken painoin sen kanssa iltalenkille. Anopin antamat vedonestovaljaat päälle ja menoks. Ja ah kuinka ollakkaan, koko lenkki meni kuin unelma.
Käskyt kuunneltiin, seuraaminen oli loistavaa, istui täysin sivulla ja pysyikin siinä. Ei Limojen nuolemista, ei vetämistä, ei touhottamista.
Nyt mä viskaan kaikki muut romukoppaan ja alan käyttää noita.
Kuhan muistais tän olotilan aina ja kaikkialla ton päällepäsmärin kanssa. Sisäisseti raivona, ulkoisesti kuulina ja ah niin pomona.
Mä onnistun perkele.