IRC-Galleria

2 päivää töitä, yhteensä tarkalleen 13,5 tuntia ja alkaa 3 viikon kesäloma!
Ei jaksais millään odottaa!

Olen niiiin innoissani kaikesta nyt, mutta työnteko tökkii hieman.
Se ei vaan jaksa kiinnostaa.

No yritetään enivei.


Haluaisin vaan olla ihan rauhassa, ilman häslääviä, vaativia, vitun ärsyttäviä ihmisiä.
Mur.

Haluan pakata reppuun evästä ja suunnata metsän keskelle pienen vauvelini kanssa.
Ottaa mukaan kameran, kylmää juomaa ja nauttia.

SSaada elää haavemaailmassani, jossa mikään ei vaan voisi koskaan mennä vituiks.

Edes sen yhden päivän.

Liikaa vaadittu? Ou jea..

Tänään suuntasin Hepun ja Janin kanssa Lahteen Vauvaa katsomaan.
Jännitti ihan kauheasti :D
Etenkin, kun ovesta syöksy 3 suht'suurta bokkeria täyttä höyryä luokse. PUSSAAMAAN! Ihania ja ah niin mielettömän energisiä tohottajia :)

JA kun pääsin sisälle, mun sydän rutistui kutistui.
9 pientä bokkeria pyöri lootassaan ja sieltä tuli luokseni Muru<3
Mun kulta, mun pusukone, mun pienen pieni vauvamahainen pennuntuoksuinen rakkaus<3

En olisi tahtonut päästää irti, laskea muiden joukkoon.. JA sieltä se vilisti, nousi reunaa vasten, vinkui vaativasti "ota syliin, haluan pussailla!" Mitä mä toista kieltämään <3

Olen niin onnellinen.

Nyt se tuntuu todelta. Mulle tulee uusi elämänkumppani!

3 viikkoa.

Odottavan aika on niin pitkä!

Revityt tyynyt, pureskellut kengät ja raavitut ovet :)

Mie saan vauvan<3 Ruttuisen ihanan vauvan<3

Varausmaksu hoidettu ja pian menen Neitiä kuvaamaan <3

Olen jälleen onnellinen!

Huomenna menen hakemaan koltiaisen riiviön takaisin kotiin, tänne mihin se kuuluukin.
Kunniapaikalle Doriksen viereen.
Olemme jälleen yhdessä. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~<3~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja onhan mulla ehkä pienen pieni ruttukuonokin matkalla kotiin :)
Jos kaikki sujuu hyvin, olisi heinäkuussa tassujen töminää, naskalihampaita ja järjetön määrä tuhisevaa pennuntuoksua jälleen kotona :)!
En malta odottaa!

Vauvantuoksuinen kesä <3

RooRoo, pieni musta, pötkö, hulja vahtikoila.
Tuo isonenäinen sielunkumppanini antoi ja opetti mulle 4 vuoden aikana enemmän koiran sielunelämästä ja omistamisesta kuin yksikään toinen.

Viikko mennyt Suuren Persoonan poislähdöstä ja mun olotila on todella jees.

Ei siksi, että Kaikkein Arvokkain on poissa,
vaan siksi, että mä muistan kaiken kauniin niin elävästi.
Siksi, että mä tiedän sen olevan nyt onnellinen, vailla kipuja.
Siksi, että mä voin sieluni silmin nähdä, kuinka se repii tuolla roskiksia, kiusaa kissoja ja kosiskelee tyttöjä :)

Juoksee onnellisena heinikossa, pureskelee keppejä ja on vallaton ihana itsensä.

Kiitos Rocky rakas kaikesta <3

Mulle jäi niin loistavat fiilikset koiranomistamisesta.
Vaikka olikin vaikeaa sen epin kanssa, vaikka 39 asteen kuumeessa vitutti lähteä ulos, töiden jälkeisestä roskisten siivoamisesta puhumattakaan.. Silti meillä iski kipinät yhteen ja me oltiin erottamattomat.

Mä sain sen koulutettua kunnolliseksi, vaikka kaikki muuta epäilikin.
Mä sain sen luottamuksen ja se luotti muhun.

Tuosta kaikesta rohkaistuneena..

Jonain päivänä..

Taloon astuu uusi ihana kaveri, josta koulutan itselleni sydänmurusen.

Kukaan ei IKINÄ KOSKAAN tule Rooroota korvaamaan, mutta hänen seuraajansa kylläkin.


Kittos maailman ihanin rakkain parhain ja hassuin luotettavin MURUNEN<3

Ole kiltisti nyt <3

Miten tuosta hulivili lälläslää-koirasta onkin yht'äkkiä kasvanut aikunen tottelevainen ihanuus?
Meinasin jälleen pakahtua onnesta, kun katselin sen iloista kirmausta pellolla.
Nauroin jälleen ääneen, kun se kesken villeimmän laukan pysähtyi ja katsoi mua niin onnellisena häntä heiluen "hei mamma, kato kuinka kivaa mulla on!"

Mun maailman ihanin rakkain maanantai kappale<3

Koira, josta ei pitänyt tulla mitään.
Koira, josta tulikin mun maailman mestari. Taitavin poika koskaan.

Koira, jonka tassunjälki on ikuisesti sydämessäni.
Ihan siinä Doriksen tassunjäljen vieressä <3

Todella mukavaa.
Oon ulkoillut yli rajojeni, olen siivoillut sieltä täältä.
Olen maannut sängyssä ja itkenut.

Keitin jopa kahvia. Sekin pahensi oloa.

Kirjoitin perinteiseen päiväkirjaan, halailin koiraa. Istuin ikkunan edessä ja tuijotin ulos, sen mitä kyyneliltäni kykenin näkemään.

Juoksin kioskille ja ostin kaljaa..
Saanpa nukuttua, jos en nyt niin kovin hyvin, niin sitten huonommin.

ajatukset seilaa raivon, inhon, surun ja kaipuun välillä.

Vituttaa, helpottaa, elämä onnistuu, kuolema korjaa.

Tätäkö tää tulee olemaan ties kuinka kauan?

Oh my goood, älä anna mun enää koskaan ihastua, rakastua, parisuhteutua. KOSKAAN IKINÄ!

Rooroo puri mua eilen sormeen.. Ei nyt kovin isoja vekkejä tullut, sattui vaan ihan perkeleesti. No tää työpäivä jäi 3,5 tuntiin ja matka jatkui työterkalle.

Siellä se päivystävä hoitotäti katteli ja puhisteli, soitti lääkärille joka ottikin mut heti vastaan. Siinä rupateltiin tuttavallisesti Penan kanssa (on muuten rento tyyppi, suosittelen!) ja se antoi hoito-ohjeet, saikkua ja varuille antibioskakuurin.

Ihan jees. Sormi turposi 2:n kertaiseksi pois lähdettyäni:D

Hain samalla reissulla Purijalle ruokaa ja ostin valjaatkin. Ihme ja kumma, ne istuvat täydellisesti vaikka muuta aateltiin. Olihan niissä palautusoikeus. No ei tartte palauttaa.

Päätin leipoa porkkanakakun, mutta sitä ennen on lenkin aika. Sattui sormeen vaikka miten vitusti.


Nii joo, hyvää pääsiäistä.. vai mikä se on!?

Hani sai tänään palkankorotuksen ja siinä sivussa kuukausisopparin <3 rahatilanteemme siis tulee paranemaan reilusti (etenkin kun itse tässä sairastelen ja mistään ei ole oikein tietoa)

No minä siitä innostuin (tottakai, kukapa ei!) ja läksin siltä istumalta kauppaan.
Ihan omin kätösin päätin tehdä murulle onnittelukakun (pohjaa en alkanut tehdä, se valmis on 100 x parempi xD)

Sellainen vattu-mustikka-mansikka-kerma-valkosuklaa-höskä tuolla nyt ois..

Tää on kyllä mun elämäni UPEIN kaakku, ja mä sentään opiskelin 3 vuotta kondista.. Jonka jätin kesken koska ei kiinnostanut.
Vai oisko syy ollut, etten luottanut itseeni ja taitoihini? enivei. Tää on kaunotar<3

Toivottavasti se maistuu hantsullekkin :) Tosin, uskon sen ilahtuvan jo tuosta kortista!

Mun rakas, joka pystyy mihin ikinä vain haluaa<3

Nyt siivoamaan ja loppukoristelu<3


Kaakkunen:

Valmis pohja

pari purkkia kermaa
pari pussia vattuja
mustikka pussi
mansikka pussi
valkosuklaata (3 pandan levyä)

Kostuta pohja
vatkaa kerma ja lisää 1 pss vattuja kerman sekaan. vatkaa hetki. Levitä seosta paksulti pohjalle.
Lisää mustikoita seoksen päälle ja laita uusi pohja.

Kostuta toinen kerros ja lisää kermamössö. Sen päälle viipaloi mansikoita.

Laita päällinen ja kostuta se. tasoita reunat ja ylimennyt kerma sekä laita kaakku niin kaappiin (päällistä ei siis muuta kuin kostuteta)

Tällä välin sulata suklaa ihanan juoksevaksi.

Ota kaakku ja heitä suklaa päälle, nii että se peittää koko päällikerroksen. Laita kaakku kaappiin jäähtymään n 45 min ja siivoa sotkut.

Kun päällinen on jäähtynyt ja kovettunut, vatkaa uusi kerma ja heitä sekaan mustikkaa ja mansikkaa.

Koristele kakku ja avot:)

Kyllä muru tykkäs:)

Tähän asti olen kulkenut kuin unessa.. Kaikkea tapahtuu,mutta mitään en rekisteröi enkä muista jälkeenpäin.

Tänään olin lääkärissä ja juttelun jälkeen sain hurjasti voimia ja iloa "mä ehkä saan tän sumun pois ja maailma kirkastuu jälleen!"
Tuon ajatuksen valloittamana tulin kotiin ja tanssin hetken Roon kanssa.

Mun piti vain tiskata, mutta yht'äkkiä tajusin putsanneeni koko kämpän ja pesseeni pyykkiäkin! "missä välissä mä tän tein!?"

Äsken lähdettiin käymään kaupassa ja mä kaivoin auton esiin kinoksesta, jonne se pikkuinen paholainen oli koittanut maastoutua. ihan omin kätösin ja laulaen. "Onko tää tottakaan?

Tultiin himaan ja lähdin siltä seisomalta putsaamaan tappajaportaat lumesta. Lakaisin naapurinkin edestä ja hyvä mieleni senkun kasvoi.
"kestääkö tää kauankin?"

Sisälle tullessani vilkaisin peiliin.
sieltä mua tuijotti punaposkinen aidosti hymyilevä tyttö.
"kuka tuo on!?"