Tuntuu et kaikki vanhat luokkakaverit on jo jotain.
Osa on vanhempia, osa on menny naimisiin, toiset kihloihin. Toisilla on ammatti, toisilla työpaikka.
Oonkohan mä ainoo, joka on jääny vaan paikoilleen?
Elämä menee vaan ohi enkä mä kerkee ollenkaan mukaan ku en oo varma mistään. Pelkään kaikkee ja en mitään. Mä haluisin olla jotain, tehä jotain, mistä mä nautin. ELÄÄ MUN ELÄMÄÄ TÄYSILLÄ.
Miks elämä on toisille niin helppoo ku toisille taas ei?