IRC-Galleria

Oon tarkkaillut jo pitkän aikaa itseäni
Mä tunnen että en oo niin läsnä
kuin tällaisessa tilanteessa vaaditaan
Mä luulen, et kaikki meistä etsii täyttymystään
Se voi vaatia paljon
Se voi rikkoa paljon
Mut voisinko mä tyytyy vähempään?
Voisinko mä sen kanssa elää?

En selittää voi kaikkia tunteitani
Ne ei oo väärin
vaikka ne tuntuu
siltä kuin viillettäis haavaa
mut ei ne voi valehdellakaan

Niin paljon tunteita
syvällä jossain, kadonneet multa
Enkä mä löydä niitä
En, vaikka kovasti etsin

Hei löytäisitkö avaimen
Joka sisälleni kätkettiin
Voisi aukaista sulle oven
Joka tahtomattaan suljettiin

Mun kertakäyttöunelmat taas
Muovikuoriin kääritään
Ja kertakäyttöihmisetkin
Voit monta kertaa kierrätää

Mä en kai koskaan uskonut
Vaikka mulle kerrottiin
Että hävitäkin täytyy
Koska kaikki pelit rullaa niin

Jokainen on joskus yksin
Jätettynä itsekseen
Mutta onnetarten lempilapset
Sen kaiken itse valitsee

Mä en kai koskaan uskonut
Vaikka mulle kerrottiin
Että hävitäkin täytyy
Koska kaikki pelit rullaa niin

On joskus vaikee ymmärtää
Ja tietää aivan tarkalleen
Että mitä sitten tehdään
Kun sateet jatkuu huomiseen

Mä en kai koskaan uskonut
Vaikka mulle kerrottiin
Että hävitäkin täytyy
Koska kaikki pelit rullaa niin

Tuntuu että voimat ei riitä
Yrität raahautua eteenpäin mutta joku kuristaa niin ettet saa henkeä etkä pysty mihinkään
Kaikki kaatuu kerralla päälle etkä voi tehdä mitään
Katsot vaan elämäsi luisuvan läpi sormien
Tunnet sen irroittavan otteensa etkä voi muuta kuin yrittää takertua siihen kaksin käsin kiinni
Miten paljon voi yksi ihminen kestää ilman että voimat loppuu?
Että ei enää jaksa?
Kun ei ole syytä jatkaa?

Paha olo koko ajan, rinnan päällä maailman paino niin etten saa enää hengitettyä.
Epäonnistunut elämä.
Yritä piilottaa se kulisseihin, ehkä kukaan ei huomaa.

Kylmä minä. Kolkko minä. Sisältä ontto, tyhjää mustaa rosoista paskaa nahan alla.

Vittu mitä sitte.

IHAN VITUN SAMA. Helvetin hyvä elämänfilosofia!!!!!

Miten voi rakastaa täysin jotain sellaista mitä ei oikesti ole koskaan tuntenutkaan, tai mitä ei ole koskaan nähnytkään? Miten sellaista kohtaan voi tuntea ikävää, joka repii sielua hajalle?Miten joku sellainen asia omassa elämässä voi olla se joka saa kyyneleet virtaamaan poskilla ilta toisena perään, ja saa sinut äänettömästi huutamaan omaa kipuasi ja tuskaasi?

Vastausta ei varmaan edes ole, ehkä aika parantaa ja haavat arpeutuu joskus..

Tähtenä loistat kirkkaana tummalla yötaivaalla.

Tuikit silmiini, vaikka yritän kääntää katseeni pois.
Muistuttaen minua siitä, mitä joskus tein, mitä olisi voinut olla.

Sydämeni ei unohda koskaan, en anna sen unohtaa.
Ikuisen paikan sinulle sinne rakensin, Tähtöseni.

Kunpa tietäisit, kunpa tuntisit, kunpa ymmärtäisit. Tai osaisin edes itse ymmärtää ja tietää. Karhu pistää ajattelemaan :D

*namnam*

Mitäköhän taas masistelin aamulla...? noooo...
Onneksi on ihunat työkaverit ja työpaikalta hommattu isosisko ja muutki ystävät jotka tekivät taas päivästäni aurinkoisemman <3 kiitos teille ihunoille <3

Nyt maistuis bisse, jääkaappi täynnä kylmää karhua ja mmmmmm... *slurps*

Mitäs minä ikäloppu, toinen jalka vissii jo haudas ja kuolemaa odotellessa :D *tsihih*

niih.

Mitä tähän ny enää sanois muuta ku että hmph.
Olispa ollu taas edes yksi hyvä syy miksi herätä tähän aamuun.

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan